tiistai 4. heinäkuuta 2017

10 keinoa, jotka tekevät pitkästä automatkasta siedettävän



Pitkä automatka, navigaattori

Oli kesä tai talvi, monet perheet tekevät pitkiäkin automatkoja päästäkseen paikasta A paikkaan B. Varsinkin lasten kanssa matka voi tuntua pitkältä, pidemmältä ja vielä pidemmältä. Miten siis pysyä järjissään pitkillä automatkoilla, kun takapenkki kysyy kymmenennen kerran: ”Koska ollaan perillä?” Miten tehdä pitkästä automatkasta edes siedettävä?

Meidän perheessä lapset ovat tottuneet istumaan autossa pitkiäkin matkoja. Tietenkin, koska useamman kerran vuodessa ajetaan Ylläkselle. Matkan pituus on 900 km ja kesto x tuntia, riippuen monesta muuttujasta. Puolisen vuorokautta siinä yleensä menee, vähintään. Vaikka pitkät ajomatkat ovatkin tuttuja, ei se tee autossa istumisesta sen mukavampaa. Ei se istuminen itsellekään mitään herkkua ole, mutta minkäs teet, kun Lappiin on päästävä.

Tällä hetkellä suurin ajamista häiritsevä tekijä on kovaan ääneen kiljuva Pätkä. Taapero on huomannut, että koko perheen huomion saa helpolla keinolla: kiljuu vain niin kovaa ja korkealta kuin ikinä pystyy. Ja jos ekalla kerralla joku ei jostain syystä vielä käänny kiljumaan takaisin, tempun voi uusia toisen, kolmannen ja ehkäpä neljännenkin kerran. Istumaan kyllästyvät isommat lapset riehumisineen ovat toinen tekijä, mikä tekee autossa istumisesta ja ajomatkasta vähemmän nautittavaa.

Tässä 10 keinoa, joiden avulla ainakin meidän pitkät automatkat ovat olleet siedettäviä:

1. Jos mahdollista, noin puolessa välissä matkaa kannattaa pysähtyä yöksi hotelliin. Tekee ajomatkoista huomattavasti siedettävämpiä.

Ollaan useammankin kerran pysähdytty Oulun Scandicissa ja suosittelen kyllä hotellia. Harmi vain, että kolmen lapsen kanssa normaalissa huoneessa alkaa olla jo hieman ahtaampaa ja suuremmat huoneet maksavat sitten suuremman huoneen hinnan. 

2. Yöllä ajaminen. Jos mitenkään jaksaa ajaa yöllä, se kannattaa. Yötä vasten lähteminen on pelastanut meillä muutamankin menomatkan.

Lapsille mukaan peitto ja unilelu. Kun iltapalan syöttää kotona ennen lähtöä, ei näillä matkoilla ole tarvinnut pysähtyä ainakaan heti hakemaan ruokaa. Toistaiseksi lapset ovat nukkuneet kiitettävän hyvin yön autossa, vaikkakin näin kesällä se on hieman haastavampaa valoisina öinä.


iPad, kännykkä, pelikonsoli
iPad, kännykkä, pelikonsoli... Mikä tahansa elektroniikka kelpaa viihdykkeeksi.


3. Päälle mukavat kengät ja vaatteet, lapsille helposti riisuttavat/puettavat vaatteet. Isommat riisuvat tarvittaessa itse, pienemmältä täytyy pystyä ottamaan vaatetta nopeastikin pois ja tarpeen tullen myös lisäämään sitä.
  
4. Autoon mukaan: roskapusseja (isoja ja pieniä, isoja saa tarvittaessa käytettyä oksennuspusseina ja pieniin kerääntyy ihan varmasti roskia), talouspaperia, käsidesiä ja kosteuspyyhkeitä. Myös syötävää ja juotavaa sekä ehdottomasti ainakin yksi varatutti, jos pienimmällä tutti on käytössä. 
  
5. Tekemistä on myös oltava: iPad, pelikoneet, kirjoja (jos pystyy lukemaan autossa), äänikirjoja, leluja jne. Musiikki tuntuu pelastavan matkan kuin matkan, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Useamman tunnin jälkeen mikään ei tietenkään enää kelpaa ja lelut löytyy maasta, kun oven erehtyy avaamaan, mutta sitä se valitettavasti on. 
  
6. Maisemien katseleminen auttaa itseäni kestämään autossa istumisen. 

Se tarjoaa myös lapsille ainakin muutamaksi minuutiksi aina välillä tekemistä ja jokainen bongaa varmasti jonkin oman yksityiskohdan, mistä voi hetken jutella yhdessä. Mitä lähemmäs Äkäslompoloa päästään, sitä enemmän ulos kurkitaan. Kuka bongaa tällä kertaa ekana poron?
 
7. Jutteleminen kuluttaa aikaa ja välillä myös onnistuu ilman, että kukaan riehaantuu tai kiukustuu. Kaipa autossa miehen kanssa juttelemistakin voi kutsua kahdenkeskiseksi parisuhdeajaksi.

8. Kuulokkeet, vähintään yhdet. Niillä voi kuunnella hetken omaa musiikkia tai vaikka äänikirjaa. Tai päästä hetkeksi edes pakoon härdelliä autossa.


Tekemistä autoon, Aku Ankka-lehti, äänikirja
Aika kuluu myös lehtien, kirjojen ja äänikirjojen parissa.

9. Matkalla täytyy olla mahdollisuus pysähtyä niin usein kuin tarvitsee. Välillä olisi kiva pysähdellä enemmänkin katselemaan maisemia ja kivoja pysähdyspaikkoja. Toistaiseksi kyydissä on aina ollut sen verran pieni matkustaja, jonka nukkumisen ja jaksamisen mukaan on ajettu. Jos lapset jaksavat istua, eikä kenelläkään ole pissahätä, ajetaan mahdollisimman pitkään yhteen putkeen.
  
10. Pitkällä automatkalla on itsellä oltava tarpeeksi tahtoa selvitä matkasta selväjärkisenä. Hermoja, voimia ja jaksamistahan nuo matkat kysyvät, aivan järjettömän paljon. Mutta kun tarpeeksi tahtoo jonnekin päästä, sinne kyllä pääsee.


 
Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.


2 kommenttia:

  1. Me mennään Lappiin suosiolla yöjunalla, vaikka se maksaakin. Varsinkin esikoiselle pitkät automatkat on tuskaa. Kaikesta lukemisesta ja laitteiden käytöstä hänelle tulee huono olo. Hän ei ole myöskään nukahtanut autoon (tai ylipäänsä päiväunille) sen jälkeen kun täytti kaksi. Ehkä yöllä lopulta nukahtaisi, mutta varmaan aika levotonta uni olisi.

    Viime aikoina olemme harrastaneet perinteisiä autoleikkejä, mutta niiden kohdalla omat jaksamisrajani tulevat aika nopeasti vastaan :D Molempien lasten suosikki on se, jossa yksi valitsee jonkun asian joka näkyy ikkunasta (esim. talo) ja kertoo aina kun se näkyy. Muut yrittävät sitten arvata, mikä tuo asia on. Hauskaa, mutta vaatii itseltäkin keskittymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yöjuna on varmasti hyvä vaihtoehto. Voi ressukkaa. Oon itse kärsinyt matkapahoinvoinnista aina, enkä lapsena olisi mitenkään pystynyt istua esim. Lappiin asti autossa. Onneksi nykyään on helpottanut.

      Meillä ei tunnu mitkään leikit oikein autossa onnistuvan. Muutaman kerran vanhemmat pojat jaksavat jotain vastata ja sen jälkeen alkavat kinastella jälleen kerran jostain. Tota vinkkiä täytyy kokeilla.

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.