tiistai 20. kesäkuuta 2017

Onnen hetkiä stressin keskellä (sis. arvonnan)

Onnen huokauksia, arvonta blogissa
Välillä kun oma olo on oikein stressaantunut ja uupunut, on vaikea nähdä ympärillä olevia iloisia, hauskoja ja kivoja asioita. Oma harmaa, hieman sumuinenkin olo vie ajatukset jonnekin kauas, pois todellisuudesta. Stressi saa näkemään kaiken utuisena, se kääntää ajatukset liiankin negatiivisiksi. Vaikka asiat elämässä eivät olisi oikeasti niin huonolla tolalla, stressaantunut mieli saa kuvittelemaan, että kaikki toivo on mennyttä.

Kun kaikki tuntuu kurjalta ja harmaalta, on välillä pakotettava itsensä näkemään positiivisia asioita elämässä. Stressaavalle ihmiselle, kuten itselleni, se on vaikeaa, välillä melkein mahdotonta. Stressaantunut mieli tuntuu pahimmillaan kaiken hallitsevalta diktaattorilta. Silloin on hyvä pohtia, haluanko oikeasti antaa synkkyyden vallata mieleni ja elämäni vai haluanko nauttia elämästä ja huomata elämän hyvät puolet? Vastausta ei tarvitse kauaa miettiä, vaikeampaa on kuitenkin hellittää stressistä. Positiivisien asioiden huomaaminen on helpompaa, jos asioita kirjoittaa ylös. Jo muutama positiivinen, kiva asia auttaa huomaamaan, että ei elämä niin kurjaa olekaan.



Haluan todella oppia positiivisempaa elämänasennetta, mutta välillä se tuntuu vaikealta, jopa mahdottomalta. Kärsin mitä ilmeisimmin kroonisesta stressistä, sillä tilanteessa kuin tilanteessa alan stressata – oli aihetta tai ei. Usein ei varmasti edes olisi kunnon aihetta, mutta analyyttisenä ihmisenä sellainen löytyy valitettavasti aina. Kun oikein miettii, mikä kaikki voi mennä pieleen, niin löytyyhän niitä stressinaiheita. Nolottaa jopa kirjoittaa näin, myöntää että olen tällainen ihminen. Mutta ehkäpä tällainen ”julkinen nöyryytys” auttaisi luopumaan edes osasta stressistä. Ymmärtämään, että elämässä on turha stressata kaikesta, sillä se haaskaa aikaa vain täysin turhaan.

Stressaaminen on yksi pahimmista energiasyöpöistä, mitä maailmassa on. Jo yksi stressaava ajatus saattaa imeä voimat kokonaan, saati sitten ne useat ajatukset, joita päässäni pyörii jatkuvasti. Joskus olen saanut neuvon kirjoittaa kaikki stressaamani asiat ylös paperille ja tarkastella esim. muutaman kuukauden kuluttua, toteutuiko niistä yksikään ja jos toteutui, oliko tilanne oikeasti niin paha kuin mitä etukäteen pelkäsin. Turha kai edes mainita, että etukäteen pohdiskelu ja pelkääminen tekivät kärpäsestä härkäsen tai oikeastaan jonkun jättimäisen dinosauruksen. Mikään asia ei ollut toteutuessaan lähellekään niin suuri, pelottava tai vaarallinen kuin mitä etukäteen stressasin.  

Miksi ihmeessä käytän negatiivisiin ajatuksiin niin paljon energiaa? Hyvä kysymys, johon en osaa vastata. Onko stressi puolustuskeino elämässäni? Jos pelkään ja murehdin jo etukäteen asioita ja varaudun pahimpaan, mikään ei pääse satuttamaan oikein pahasti? Aivan kauhea ajattelutapa. Kaikkeen ei voi mitenkään varautua, vaikka kuinka yrittäisi ajatella kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Välillä tuntuu kuin eläisin multiversumissa, monessa ulottuvuudessa saman aikaisesti. Pystyn kuvittelemaan, miten reagoisin tai tuntisin, jos tapahtuisikin niin eikä näin. Todella uuvuttavaa, ihan liian raskasta. Ei ihme, että huudan lapsille, kun samaan aikaan yritän hoitaa, kokea ja tuntea niin paljon. Olen outolintu, tiedetään.

Mitä jos kaiken turhan stressaamisen sijaan keskittyisinkin elämäni hyviin asioihin, onnen hetkiin? Välillä niitä hetkiä joutuu oikein keksimällä keksiä, mikä tuntuu surulliselta. Oikeastiko en näe, miten hyvin asiani ovatkaan?


Mitä ihania asioita, onnen huokauksia elämääni nyt tällä hetkellä kuuluukaan:

- Kesä ja luonto. Vihreä luonto on niin kaunista ja metsässä rauhoittuu aina, vaikka lasten kanssa rauhoittuminen kestääkin kauemmin kuin yksin ollessa.

- Lapset haluavat vielä viettää aikaa kanssani. Joku päivä äiti on varmasti viimeinen ihminen, jonka kanssa poikani haluavat olla, mutta onneksi se päivä ei ole vielä. Viime viikolla käytiin mm. etsimässä useampanakin päivänä Pókemoneja – miten ihanaa, että kelpaan vielä mukaan.

- Ensi viikolla pääsen jälleen sielunkotiini, Äkäslompoloon. Tekisi mieli hyppiä ja pomppia ja riemuita: Kohta kotona, kohta jälleen Lompolossa! Ja niin olen tehnytkin, varsinkin Pätkän suureksi riemuksi – mitä ihmettä äiti oikein hassuttelee.



- Leivottiin viime viikolla Murun kanssa kahdestaan kesän ensimmäinen raparperipiirakka.
Poika on päättänyt ruveta isona leipuriksi ja lupasi leipoa äidille kakkuja.
Ihanaa, sitä odotellessa.

- Uuden kodin ostaminen tai rakennuttaminen on suunnitteilla ja eri vaihtoehtoja on vielä ainakin kiva miettiä ja pohtia. Toivottavasti ratkaisu löytyisi pian ja pääsisimme oikeasti vuoden sisään uuteen, isompaan kotiin.

- Saan olla kotona lasten kanssa vielä tämän kesän. Välillä seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja tila loppua kesken, mutta kaiken kaikkiaan olen onnekas, kun on mahdollisuus olla kotona. Yritän nauttia siitä niin paljon kuin vain pystyn.

- Eilen sain vihdoin ja viimein kasattua lapsille trampoliinin takapihalle, ihan itse. Kunhan terassin saa vielä raivattua, saadaan kaivattua lisätilaa takapihaltakin.

- Murun ja Esikoisen piirtämät piirustukset. Isille piirretään harva se päivä, mutta äidille tehdyt piirustukset ovat meillä valitettavan harvinaisia. Kun sain molemmilta pojilta juuri minulle tehdyt kuvat, ei itkulta voitu välttyä.

- Jäätelön syöminen ulkona aurinkoisena päivänä – tarvitseeko muuta sanoa?

- Kaiken stressin keskellä pystyn kuitenkin näkemään positiivisia asioita. Tämä oivallus antoi paljon voimia, tiedän nyt, että tilanne ei ole vielä liian paha. Tästä aion lähteä vain ylöspäin, kohti valoa.
Ja pian kohti Lappia.




Kesän ja viime viikolla 1v. taivaltaan viettäneen blogini kunniaksi saa arpoa yhteistyössä Adlibriksen kanssa ihanan Onnen huokauksia-kirjan. Kirjan ohjeilla valmistaa helposti ja nopeasti juomia, välipaloja ja lisukkeita – onnelliseksi tekeviä herkkuja. Kirjassa on myös useita kauneudenhoitovinkkejä, joihin löytyy aineet kotoa. Mikä kruunaisi oman rentoutumishetken paremmin kuin Suklaa-kasvonaamio tai Sitruuna-käsikuorinta? Sillä jokainen meistä on onnen huokauksensa ansainnut.

Arvontaan osallistut seuraamalla Kukkahattuäiti-blogia joko Bloggerissa ja/tai Facebookissa. Kerro kommenttikenttään, oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla ja jätä toimiva sähköpostiosoite. Arvonta päättyy 27.6.2017 klo 22:00.



19 kommenttia:

  1. Mukana yhdellä arvalla. Seuraan blogia fb:ssä.
    s.kansakoski(at)luukku.com

    VastaaPoista
  2. Onnea 1-vuotta täyttäneelle blogillesi!
    Mielenkiintoinen kirja!
    Mukana kahdella arvalla.
    tanja.dahlstrom@kolumbus.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvää juhannusta,osallistun kahdella arvalla.kamarainenmerja@suomi24.fi

      Poista
  3. Mukana 2 arvalla

    pirjo.portimo@gmail.com

    VastaaPoista
  4. Mukana yhdellä arvalla.
    Mukavaa juhannusta!

    mariannekau @ hotmail.com (ota välilyönnit pois)

    VastaaPoista
  5. Onnea 1-vuotiaalle! Mukaan yhdellä arvalla, seuraan bloggerissa.
    siinatar@gmail.com

    VastaaPoista
  6. Onnea!
    Mukana 1 arvalla, seuraan facessa.
    pirjo.holanti@luukku.com

    VastaaPoista
  7. Seuraan molemmissa, kahdella mukana.

    Rentoa juhannusta!

    sannamaria77 at gmail.com

    VastaaPoista
  8. Onnittelut 1-vuotiaalle blogille!
    Kahdella arvalla mukana, seuraan sekä Bloggerissa että Fb:ssa :)
    netteri@gmail.com

    VastaaPoista
  9. Onnea!
    Kahdella arvalla mukaan arvontaan.
    texas-86 (at) hotmail.com

    VastaaPoista
  10. Arvonta on nyt päättynyt. Kiitos kaikille osallistumisesta!

    VastaaPoista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.