maanantai 29. toukokuuta 2017

Voihan putkivuoto




Meinasinpa sitten kompastua kotona lattiaan muutama viikko sitten. Kyllä, aivan oikein: laminaatin saumaan. Hieman hämmästytti, miten tasaiseen lattiaan muka voi kompastua. Hämmentyneenä kokeilin kohonnutta laminaattia ja katselin ihmeissäni ympärille. Ja totuus paljastui: putkivuoto. Todisteena katossa kiemurteleva ruskea jälki. Selvisipä samalla, mistä yhtäkkinen maakellarin haju johtui. Onni onnettomuudessa, miehellä oli vapaapäivä. Vaikka veikkaan, ettei mies ollut siitä niin iloinen kuin minä - mitenpä se vapaapäivä olisikaan ollut mukavampi viettää kuin putkifirmalle ja isännöitsijälle soitellen. Helpompi kuitenkin niin kuin että itse olisin joutunut lasten kanssa yrittää sitä hoitaa. Se olisi ollut aivan kamalaa säätöä.

Tuntia myöhemmin katselin kauhuissani, kun putkimies viilsi pehmeää kattoa auki. Rikkinäinen putkenpätkä vaihdettiin ja jälkeen jätettiin hirmuinen sotku kipsipölyineen. Muutama ärräpää taisi lensi, kun siivottiin sotkua Murun yrittäessä viihdyttää huutavaa pikkuveljeään. Miehen kanssa irrotettiin kiireesti laminaattia ja kirottiin, miten vajaa vuosi sitten vaihdettu lattia ja siihen mennyt työ valuivat täysin hukkaan. Kannattiko? Vesi oli levinnyt laajalle, muttei onneksi ollut kastellut betonia laminaatin alla kuin pieneltä alueelta - kai siitä pitää olla iloinen. Tarvittiin vain yksi pieni, vaikkakin kovaääninen kuivuri humisemaan ja kuivattamaan lattiaa. Yllättäen samanlaista laminaattiakin löytyi juuri tarvittava määrä, ilmeisesti erän viimeiset. Lapsilla oli tietenkin rautakaupassa kivaa, pitkät käytävät tuntuivat suorastaan kutsuvan juoksemaan. Itsellä meinasi pinna katketa siellä useammankin kerran, tarpeeksi pitkä päivä oli muutenkin takana ja inhoan, kun lapset juoksee kaupassa.



Viikonloppu katseltiin räjähtänyttä kotia: laminaattia puuttui useasta huoneesta ja katossa oli useampikin reikä. Remonttimies hoitui kuitenkin nopeasti ja viikko tapahtumasta lattia oli korjattu ja seinän kastunut kipsilevy vaihdettu. Työ kesti vain kolme päivää. Mutta ne päivät tuntuivat pitkiltä kuin nälkävuosi. Kolmena päivänä lähdettiin heti aamusta Murun ja Pätkän kanssa liikkeelle, yrittäen keksiä tekemistä. Lähitienoon leikkipuistot tuli koluttua, kävelykilometrejä kertyi erityisesti Murun kerhon aikana - siitä sain todisteeksi jalkapohjaan vesikellon. Välillä käytiin syömässä lähellä mummolassa ja jatkettiin taas matkaa. Sinne oltaisi saatu kyllä jäädäkin, mutta oman jaksamiseni kannalta oli helpompi olla jäämättä liian pitkäksi ajaksi kerrallaan. Pätkä repii nimittäin kaikki tavarat lattialle, ihan joka paikasta ja jo omassa kodissa on tarpeeksi vaikea pysyä pojan perässä.



Kolmantena evakkopäivänä lähdettiin Murun ja Pätkän kanssa mummin luo Helsinkiin. Pojat olivat ihastuneita, kun matkustettiin junalla, bussilla ja metrolla. Ihmeteltiin ratikoita ja Kiasman edessä olevaa Mannerheimin patsasta. Näytin Murulle eduskuntatalon ja kansallismuseon ja yhdessä ihmeteltiin liikenteen määrää. Tuttu maisema, kävelin siitä useamman vuoden joka päivä töihin. Iltapäivällä olin poikki: Junalla matkustaminen on lasten kanssa aina enemmän tai vähemmän rankkaa, olipa tekemistä ja evästä miten paljon mukana tahansa. Ja meiltä ei kestä Helsinkiin kuin 40 minuuttia.

Remontti oli ulkopuolisten osalta valmis nopeasti, listojen kiinnitys jäi meille - siis miehelle. Vähällä päästiin kaikenkaikkiaan; olisi voinut käydä huonomminkin. Laajempi remontti olisi vaatinut tilapäismajoitusta herra ties mistä. Nyt kotona pystyi olemaan remontin ajan iltaisin, vaikkakin uteliaan yksivuotiaan perässä sai juosta jatkuvasti. Stressaava tilanne kuitenkin oli, tietenkin.  Lasten kanssa tällaiset yhtäkkiset tilanteet on aina stressaavia. Samalla pitäisi pystyä selvittämään asioita ja hoitamaan lapsia. Ja lapset käyttävät tietenkin tilanteen aina hyväkseen ja keksivät vielä normaalisti tyhmempiä asioita.




Uusittu seinä saatiin maalattua vasta eilen, mutta ihme kyllä se ei ollut stressannut mitenkään. Myös muutamat listat puuttuvat edelleen, mutta ehtiihän ne. Ehkäpä tämä oli jälleen yksi keino harjoitella stressinsietoa. Ja kai se siitä ainakin vähän harjaatui, sillä olen ollut vain iloinen, että ollaan voitu lasten kanssa olla kotona. Hieman keskeneräinen koti ei ole vaivannut mitenkään. Loppusilaukset ehtii tehdä kyllä. Ja mies tekeekin aina kun vain ehtii. Rhellisesti sanottuna niitä loppusilauksia ei oikein huvita tehdäkään, sillä edessä on vielä putkiremontti. Käyttövesiputket täytyy uusia kokonaan, joten edessä on uudet evakkopäivät. Jospa alan jo harjoitella, miten voin olla stressaamatta liian pahasti silloinkin.



Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Suihku - hemmottelua arjen keskellä (sis. arvonnan)



Yhteistyössä KiiltoCleanin kanssa


Aisti-suihkugeeli


Jos joku olisi joskus sanonut, että suihku tulee olemaan jossain vaiheessa elämääni tärkeä hengähdyspaikka, olisin saattanut nauraa. Joskus nimittäin jo ajatus suihkuun menemisestä ärsytti. Hiusten peseminen tuntui aikaa vievältä puuhalta, minkä hoidin vasta pakon edessä. Niin se elämä kuitenkin vie ja suihku tosiaan on yksi niistä harvoista paikoista, missä nykyään ehtii hengähtää. Missä saan olla ihan rauhassa, ihan yksi. Ilman, että jalassa roikkuu pieni kitisijä. Kuulostaako tutulta?

Lämmin suihku tuntuu ylellisyydeltä arjen keskellä. Suihkussa saan viettää edes muutaman hetken täysin omaa aikaa. Ei tarvitse olla lapsille erotuomarina, ei laittaa ruokaa, pestä pyykkiä tai hoitaa muitakaan kotitöitä. Saan olla ja nauttia lämpimästä vedestä. Olen jopa opetellut sulkemaan ajatukseni suihkun ajaksi, ainakin osittain. Yritän vain olla, rentoutua. Suihkussa en mieti seuraavan päivän kauppalistaa, lasten rikkinäisiä vaatteita tai kaaoksessa olevia kaappeja. Jossain luki joskus, että suihku on loistava paikka harjoitella hetkessä elämistä. Ja totta se on. Siinä hetkessä, lämpimän veden alla on hyvä päästää stressistä irti, nauttia rauhallisuudesta ja omasta ajasta.  

Hyvän tuoksuinen suihkusaippua kuuluu ehdottomasti olennaisena osana tuohon hemmotteluhetkeeni. Olin siis todella iloinen, kun sain testattavaksi uusia kotimaisia Aisti-suihkugeelejä, jotka sopivat tuoksunsa ja ominaisuuksiensa kannalta kruunaamaan suihkunautinnon. Aisti-suihkugeeliä on tarjolla kolmea erilaista: Lumpeen Lumo, Kehäkukan Kulta sekä Poimulehden Pisara. Sininen, lummeuutetta sisältävä Lumpeen Lumo tuoksuu ehkä hieman sporttiselle, mutta ei kuitenkaan ole ollenkaan miesmäinen, vaan virkistävän tuoksuinen. Lumpeen Lumon kerrotaan hoitavan ja virkistävän ihoa suihkussa. Keltainen Kehäkukan Kulta saa kukkaishedelmäisen tuoksunsa kehäkukkauutteesta ja lupaa kosteuttaa ja virkistää ihoa suihkun aikana. Vihreä Poimulehden Pisara tuoksuu kesäiseltä metsältä, sisältää poimulehtiuutetta ja syväpuhdistaa ja hoitaa ihoa käytön aikana.

Muru ihastui erityisesti suihkugeelien väreihin ja pirteän värikkäät pullot piristävät kyllä itseänikin. Oli melkein vaikea valita, mitä suihkugeeliä testaisin ensimmäiseksi, mutta voiton vei Poimulehden Pisara, sillä syystä tai toisesta tuoksu toi mieleeni Lapin. Suihkussa käynnin tarjoama oma aika tuntui todelliselta hemmottelulta, kun mukana oli uutta hyvän tuoksuista suihkugeeliä. 


Aisti-suihkugeeli


Ilokseni saan arpoa yhden Aisti suihkugeeli tuotepaketin, joka sisältää kaikki kolme suihkugeeliä. Arvontaan osallistut kommentoimalla tätä postausta ja jättämällä toimivan sähköpostiosoitteesi. Arvonta päättyy 7.6.2017 klo 23.00 ja voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse.  


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.


 

torstai 25. toukokuuta 2017

Raparperipiirakka




Kohta sitä taas taas, raparperipiirakkaa. Meidän pihalla ei raparperia kasva, mutta saan isältäni sitä varmasti tänäkin kesänä hakea. Luotto-ohje on kaivettu jo laatikosta odottamaan, milloin ensimmäisen piirakan saisi pyöräytettyä.


Raparperipiirakka 

Pohja:
75 g margariinia
1/2 dl sokeria
1 muna
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniliinisokeria
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
n. 3 dl raparperia paloiteltuna
1 prk kermaviiliä
1/2 dl sokeria + maun mukaan raparperin sekaan
1 tl vaniliinisokeria
1 muna

Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taputtele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. 

Sekoita raparperipalojen sekaan sokeria maun mukaan ja levitä raparperinpalat taikinan päälle.

Sekoita kermaviiliin muut täytteen aineet ja kaada seos raparperipalojen päälle. Paista 200'C:ssa n.25 minuuttia.



Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Äitiyden aakkoset




Ylläs Yllästunturi


Bongasin Tiitukatriina-blogista haasteen mammablogaajille: Miltä näyttää omat äitiyden aakkoseni. Tuumasta toimeen ja tältä ne näyttävät:


A aamu
Aamu alkaa usein silloin, kun Pätkä päättää herätä – oli kello mitä tahansa.

B banaani
Pätkän ehdoton herkku. Toimii sinällään, mutta myös letuissa. Oiva, vaikkakin sotkuinen, matkaeväs myös rattaissa, ja autossa kaikille lapsille. Ja antaa myös äidille nopeasti energiaa.

C celsius
Pakkohan sitä lämpömittaria on vilkuilla, että osaisi päättää, mitä lapsille pukea päälle. Ja siitä huolimatta pieleen menee melko usein.

D D-vitamiini
Tuntuu muuten olevan yksi hyvän äidin-mittari neuvolassa: ”Muistathan varmasti antaa D-vitamiinia”?

E elämä opettaa
Niin se vain on. Turha niitä kasvatusoppaita on niin tarkkaan syynätä.

F fillari
Kolmen lapsen kanssa jo ajatus pyöräilemään lähtemisestä tuntuu mahdottomalta, mutta tuskin se sitä olisi.

G gorilla
”Äiti kato, mä oon yhtä vahva kuin gorilla.”

H hiljaisuus
Harvinaista herkkua, joten sitä osaa nykyisin todella arvostaa.

I itku
Välillä itkee lapset, välillä äiti.

J joukkue
Sellainen perhekin on, tärkein kaikista.

K koti
Kaiken tämän hetkisen elämäni näyttämö, missä kaaos, järjestys, itku ja nauru vaihtelevat usein.

L lautanen
Ruokaa pitäisi olla koko ajan tarjoamassa ja likaisia lautasia syntyy päivän aikana melkoinen pino.

M maito
Kaksi kolmesta lapsesta juo maitoa niin reippaaseen tahtiin, että kaupassa on käytävä useamman kerran viikossa. Vaikka kerralla ostetaankin niin paljon kuin jääkaappiin mahtuu.

N nalkuttaminen
Koskahan tämä äiti oppisi edes vähentämään nalkuttamista.

O oma aika
Hyvin harvassa nykyään. Melkein tekisi mieli kysyä, että mikä oma aika.

P pikkuautot
Niitä on joka paikassa, koko ajan. Autoja löytyy kodin lisäksi käsilaukusta, taskuista, rattaista ja autosta.

Q Q10
Liittyy kai jotenkin ryppyvoiteeseen, jolla saa sileämmän ihon ja väsymyksen merkit katoavat… Sellaista pitää hankkia.

R rakkaus
Miten rakkaus lapsiaan kohtaan voikaan tuntua välillä niin musertavalta?

S sadekelit
Monien inhokkisää, mutta oikeilla varusteilla mainio ulkoiluilma. Ja lapset nauttivat aina, kun voivat hyppiä lätäköissä tai leikkiä vedellä.

T tietokone
Kotiäidin portti ulkomaailmaan. Ja nörttiäidin työkalu muuten vain.

U uni
Välillä univelkaa pääsi kerääntymään paljon, mutta nykyään meillä nukutaan öisin.

V viini
Kyllä, äitikin saa juoda viiniä.

W Pistetään paremmaksi ja sanotaan VVV = kolmoisvee
Meidän kolmen pojan koplan etukirjaimet yhdessä.

X xylitolipastillit
Herra Hakkaraiset on suosikit, etenkin päärynänmakuiset.

Y yksinäisyys
Kotiäitinä olo on välillä todella yksinäinen.

Z zeoliitti
Ilmeisen paha aine, joka saattaa rikkoa pesukoneen. Ja jos pesukone hajoaa, silloin ollaan pulassa!

Å Åbo
Lasten leikkitietokoneen Å-sana, joka kuuluu lähes päivittäin, kun Pätkä harjoittelee aakkosia.

Ä älä
Päivän aikana tulee sanottua ”Älä” melkoisen monta kertaa.

Ö öttömönkiäinen
Yleisnimitys niin ötököille kuin lattialla ryömiville ja konttaaville riehujilleni.




Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.