perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kotojärven ulkoilualue


Kotojärvi Mäntsälä luonto ulkoilu

Äkäslompolon luontopolut ovat tuttuja ja rakkaita, mutta kuten ennenkin olen maininnut, en juurikaan tunne kotikuntani luontoalueita. Tänä keväänä päätettiin koko perheen voimin muuttaa tämä asia: kyllähän täältä Mäntsälästäkin on löydyttävä luontoa ja sen tarjoamaa rauhaa - vaikka mietinkin joka kerta mettässä ollessa, voiko meidän apinalauman kanssa mistään rauhasta puhua.

Ensimmäisenä päätimme tutustua paremmin Kotojärven ulkoilualueeseen. Kotojärvelle löytää helposti: risteys sijaitsee n. 2km Sälinkäälle päin Mäntsälän juna-aseman liikenneympyrästä, hieman Anttilan frisbeeradan jälkeen. Risteyksessä on kyltti vasemmalle: Kotojärvi 0,9 eli eksymisen vaaraa ei ole. Viimeinen hiekkatien pätkä on kuitenkin niin monttuista, että vauhdin joutuu pudottaa melko rauhalliseksi.

Kotojärvi Mäntsälä

Kotojärven alue on ollut aiemmin Mäntsälän Luonnonsuojeluyhdistyksen ylläpitämä, mutta sekin on valitettavasti lopetettu muutama vuosi sitten. Parkkipaikalla on näkyvä kyltti laavulle, mihin johtaa helppokulkuinen metsätie kauniissa suomalaisessa metsässä. Pääsiäisenä metsästä löytyi jo ketunleipiäkin, joiden maistaminen jäi tällä kertaa Esikoisen hommaksi, kun Pätkä roikkui kantorepussa edessäni. Olivat kuulemma kirpeitä.


Kotojärvellä on laavu ja nuotiopaikka, mihin polttopuut on kuitenkin tuotava itse. Meillä oli muutama viikko sitten hankittu risukeitin mukana, joten polttopuuksi riitti maasta löytyneet risut- onneksi löytyi vähän kuivempaakin poltettavaa. Maasto nuotiopaikalla oli ainakin vielä sen verran kuraista, että horjuen kävelevä Pätkä tarvitsi kuravaatteet suojaamaan vaatteita.


Kotojärvi Mäntsälä luonto ulkoilu risukeitin

Tuo risukeitin on muuten aivan mahtava hankinta: ei tarvitse kuskata mm. kaasupulloa mukana ja kunhan löytyy tasainen kivi ym. palamatonta maastoa, missä tahansa voi pysähtyä esim. keittämään kahvit. Ruokaa ei olla vielä kokeiltu valmistaa, mutta kattila ja pannu odottavat jo testikäyttöä, joten eiköhän meidän perhe tässä lähitulevaisuudessa kokkaile jotain retkiherkkuja mettässä. Varovainen saa tietenkin olla, kun on pieniä lapsia mukana: 1v. Pätkä oli vähän väliä riemuissaan menossa auttamaan isiä tulenteossa ja vanhemmatkin pojat tuntuvat touhutessaan aina välillä unohtavan, että risukeittimen sisällä on tosiaan ihan oikea tuli.

Kotojärven laavulta lähtee luontopolku, joka ainakin on joskus vuosia sitten on kiertänyt koko alueen. Kävimme pääsiäisenä katsomassa, miten pitkälle tuota luontopolkua olisi mahdollista päästä ilman, että kengät kastuvat. Maasto ja maisemat olivat reitin aikana hyvin vaihtelevia, säästä puhumattakaan: alun melko sakean lumipyryn jälkeen nautittiin välillä auringosta, välillä pilvisestä harmaudesta, kunnes lumisade jälleen yllätti hetkeksi. Perus kevätsää siis täällä Etelä-Suomessa.


Kotojärvi Mäntsälä luonto ulkoilu

Luontopolun alussa mies ehti nähdä suon laidalla kurjen, joka valitettavasti pelästyi poikien metelöintiä ennen kuin pääsin itse paikalle. Onneksi näin saman (?) linnun hieman myöhemmin lentämässä taivaalla. Suon laidalla oli myös lintutornin raunio. Ilmeisesti kaikki eivät lintujen bongausta juurikaan arvosta, sillä lintutorni joutui joitain vuosia sitten ilkivallan kohteeksi, eikä se ole enää käyttökuntoinen. Mikähän siinä oikein on, että kaikki pitää rikkoa ja tuhota? Jos lintujen tarkkailu tai luonto muutenkaan ei kiinnosta, pakkoko on edes vaivautua paikalle.


Kotojärvi Mäntsälä luonto ulkoilu



Kotojärvi Mäntsälä luonto ulkoilu


Reitti jatkui metsäpolkua pitkin lintujen syöttöalueen ohi  pellon reunaan asti. Paikotellen reitillä oli suurehkoja juurakoita, joihin itsekin meinasin muutaman kerran horjahtaa, johtuen tosin edessäni matkustavasta Pätkästä. Matkalla ihastelimme lasten kanssa puunrungoissa kasvavia sieniä, kivellä kasvavia saniaisia sekä maasta löytyneitä papanoita. Kuulimme ja katselimme, kun palokärki koputteli itselleen koloa, kuuntelimme kauempaa kuuluvaa joutsenten ääntelyä ja ehdimme nähdä haukankin kaartelevan taivaalla, tosin sen verran kaukana, että laji jäi tunnistamatta.

Kotojärvi Mäntsälä luonto ulkoilu
Kotojärvi Mäntsälä

Pellonreunalta reitti kaartoi takaisin metsään ja puron ylityksen jälkeen löysimme itsemme jälleen suon reunalta, missä maasto alkoi muuttua märemmäksi ja upottavammaksi. Reittiä ei ollut merkitty ja tässä kohtaa oli myönnettävä, ettei oikeaa polkua enää löytynyt, ainakaan kuivaa sellaista. Paluumatka kulki tällä kertaa siis omia jalanjälkiämme pitkin. Täytyy kokeilla toisen kerran, kumisaappaat jalassa, josko alue olisi edelleen kierrettävissä kokonaan.

Kotojärvi Mäntsälä

Kotojärvi Mäntsälä

Kivaa kuitenkin oli ja olin todella positiivisesti yllättynyt siitä, miten kaunis ja helppokulkuinen luontopolku löytyi niinkin läheltä kotiamme. Suuntaviitat luontopolulla olisivat auttaneet kulkemisessa, onkohan sellaisia ollut silloin, kun aluetta vielä ylläpidettiin? Kotojärvellä ulkoilemme varmasti myös jatkossakin, mutta oliskohan seuraavaksi tutustumisvuorossa Haukankierros Saarella?



Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa


tiistai 18. huhtikuuta 2017

10 keinoa välttää juhlastressiä




Stressaan juhlien järjestämistä, kuten monia muitakin asioita, todella paljon. Vaikka miten päätän, että sillä kertaa en takerru pikkuasioihin, enkä stressaannu tulevista juhlista, koskaan en onnistu. Muutama viikko sitten järjestetyt Pätkän 1-vuotissynttärit (miten aika voi mennä näin nopeasti?!) ja Murun 5-vuotissynttärit eivät poikenneet tästä mitenkään: Kaikista hyvistä suunnitelmista ja päätöksistäni huolimatta huomasin kesken juhlavalmistelujen, että stressasin taas kaikesta. Ja mikä pahinta, stressitaso oli jopa korkeampi kuin koskaan aikaisemmin.

Tiedostin touhutessani (=lopuksi lähinnä sählätessäni), missä meni metsään ja mitkä asiat kasvattivat stressiäni, mutten pystynyt lopettamaan. Olo tuntui kireältä kuin viulunkieli, eikä mistään meinannut lopulta tulla enää mitään ilman itkua ja huutoa. Muutama tunti ennen vieraiden tuloa mies pakotti minut lopulta hengähtämään hetkeksi ja stressi alkoi onneksi edes silloin hellittää. Kiitos mieheni, pystyin ja jaksoi itsekin nauttia juhlista ja puhaltaa Pätkän kanssa kynttilän, sen ensimmäisen.

Koska tiedostin, mitkä asiat stressasivat ja kasvattivat stressiäni, meinasin alun perin kirjoittaa hieman tekstin ”10 keinoa saada varma juhlastressi”. Tajusin kuitenkin, jos koskaan haluan onnistua järjestämään juhlat ilman stressiä, asiaa on tarkasteltava positiivisesta näkökulmasta. Miten siis saisin järjestettyä seuraavat juhlat ilman, että stressi saa jälleen yliotteen?




10 vinkkiä, miten juhlastressiltä voi välttyä

1. Kaikkea ei tarvitse leipoa itse. On ok käyttää esim. valmistaikinoita pakastimesta tai valmiita kakkupohjia, niilläkin saa tehtyä hyvän makuisia leipomuksia. Tietenkin itse tehty on itse tehtyä, mutta aina on lupa oikoa, jos se tuntuu parhaalta.

2. Tarjottavat on hyvä päättää ajoissa, jotta osan voi mahdollisesti tehdä etukäteen pakastimeen. Esimerkiksi mokkapalat ja Aleksanterin leivokset kestävät hyvin pakastamisen ja sulavat nopeasti huoneenlämmössä. Samoin suolaiset piirakat voi pakastaa ja lämmittää sitten uunissa.

3. Ei välttämättä ole järkevää valita juhliin täysin uutta leivontareseptiä ilman, että on testannut sitä aikaisemmin. Vaikka ohje vaikuttaisi yksinkertaiselta, matkalla voi aina tulla yllätyksiä, jotka koettelevat sekä leipojaa että muutakin perhettä.

4. Siistissä kodissa on mukavampi järjestää juhlat, mutta perussiivous riittää. Kaappeja ei tarvitse järjestellä ennen juhlia, sillä kuka sinne (lapsia lukuun ottamatta) katsoo? Syödessä tulee kuitenkin murusia lattialle, juomat voivat läikkyä ja lapset saattavat kuskata ruokaa pöydästä pois. Imurille saattaa olla siis käyttöä juhlien jälkeen jopa enemmän kuin ennen juhlia.

5. Kotia on turha alkaa ehostaa vain juhlien vuoksi: jos mm. ikkunoidenpesu ei kuulunut muutenkaan suunnitelmiin, turha niitä on vieraidenkaan takia pestä. Tietenkin jos aikaa ja energiaa on, mitä vain voi tehdä. Mutta jos muutenkin on kiire, älä ahnehdi ylimääräistä tekemistä vain juhlien vuoksi.

6. Vaikka olisit itse kotona, kaikkea ei pidä yrittää ehtiä yksin, ennen puolison kotiin tulemista. Jos apua on illalla tarjolla, ota se vastaan potematta huonoa omaatuntoa. Jalassa roikkuva yksivuotias, läksyissä apua tarvitseva esikoinen ja kinastelevat lapset hidastavat ja hankaloittavat oikeasti leipomista ym. valmisteluja ja yksin on hyvin raskas hoitaa kaikki. Marttyyriudesta ei jaeta palkintoja.

7. Tarjottavia suunnitellessa täytyy tietenkin huomioida erilaiset allergiat, mutta nirsoille on turha alkaa leipoa sen-seitsemää-sorttia, ajatuksella jos joku vaikka kelpaisi. Fiksu vieras ottaa itselleen omat syötävät, jos mikään ns. normaali tarjottava ei kelpaa muusta kuin allergiasta johtuen.

8. Juhlapäivän aamuksi ei kannata sopia mitään ylimääräistä, jotta ehtii hoitaa viime hetken valmistelut.

9. Etukäteen on turha murehtia, miten juhlat sujuvat. Varsinkin, kun kaikesta murehtimisesta huolimatta kaikki menee yleensä hyvin. Mahdollisten konfliktien pohtiminen yön pimeinä tunteina on turhaakin turhempaa, joten miksi tehdä sellaista.

10. Jos juhlien järjestäminen ei sujunut stressittä, älä murehdi. Seuraavien juhlien kanssa voi yrittää uudelleen paremmalla menestyksellä.

+ Bonus-vinkki: Kertakäyttöastiat helpottavat todella paljon: Likaiset astiat voi laittaa suoraan roskiin, eikä tarvitse alkaa kesken kaiken tiskata, jotta kaikille riittää astioita.



Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kirjasuositus: Äidin voimakirja




Äidin voimakirja, Mervi Juusola


Mervi Juusola (2009) kirjoittama Äidin voimakirja on äideille, jotka ovat kyllästyneitä olemaan jatkuvasti väsyneitä. Kirja (myynnissä ainakin Mielenvoimaa.net:in verkkokaupassa) tarjoaa ainakin hieman vertaistukea väsyneille äideille, muutamassa asiassa synninpäästönkin. Kirjassa muistutetaan, että äidin ei tarvitse aina jaksaa ja ettei äidin pidä uhrata kaikkia voimiaan perheelle. Kyllähän sen pitäisi olla jokaisen äidin tiedossa, ettei saa uhrata itseään täysin muiden kustannuksella. Harmi vain, että näin ei ole. Monet äidit, myös minä, uhraavat aivan varmasti omat voimansa ja energiansa, jotta perheellä olisi hyvä olla. Ironista vain on se, että vaikka äiti ajattelisi teoillaan parantavansa muun perheen elämää, usein käy päinvastoin. Väsynyt ja kiukkuinen marttyyri-äiti ei edesauta kenenkään perheenjäsenen hyvinvointia, ainoastaan pahentaa sitä. Marttyyrin suoritus muuttuu aina jossain vaiheessa katkeruudeksi. Eikö siis olisi vihdoin aika havahtua Juusolankin esittämään tosiasiaan: Puurtamisesta ei jaeta palkintoja.

”Äiti tarvitsee myös erillisyyden ja itsenäisyyden hetkiä tiiviin äiti-lapsisymbioosin vastapainoksi.”

Kirjassa muistutetaan, että äidillä on oikeus ja velvollisuuskin ottaa itselleen myös omaa aikaa, olla itsenäinen. Aina ei voi olla vain lasten saatavilla, välillä äitikin tarvitsee yksinoloa. Ajatus on oikea ja on hyvä, että Juusola muistuttaa asiasta. Välillä se voi kuitenkin olla vaikeaa, minkä monet äidit ovat varmasti huomanneetkin. Mitä nuoremman lapsen äidistä on kyse, sitä vaikeampi voi kuitenkin olla irrottautua lapsesta, sillä henkinen napanuora ei jousta. Ja vaikka äidillä olisikin tarve saada olla itsekseen, syyllisyys voi ryöpyttää väsynyttä äitiä niin paljon, että oman ajan ottaminen ei vain onnistu. Senkin vuoksi on hyvä, että edes joku muistuttaa meitä äitejä, että on ihan ok olla välillä yksin, ilman lapsia.

Kirja tarjoaa paljon mielenkiintoista tietoa asioista, (mm. identiteetin rakentumisesta, tunnelukoista ja tietoisesta läsnäolosta) jotka tuntuvat väsyneessä mielessä täysin heprealta, eikä niiden lukemisesta välttämättä tule mitään. Virkeämpänä mm. tunnelukoista lukeminen ja niiden pohtiminen on hyvinkin mielenkiintoista ja auttaa ymmärtämään monia asioita. Ja tietoisesta läsnäolosta on aina hyvä lukea, sillä vaikka ajatus tuntuu hyvinkin järkevältä, se tuntuu unohtuvan kiireisen arjen keskellä liiankin helposti. 

Äidin voimakirja, Mervi Juusola


Äidin voimakirja olisi luettava jo ennen sitä pahinta aivotoiminnanlamauttavaa väsymystä, mikä varsinkin vauvavuoden aikana usein tuntuu kulkevan tiiviisti päivissä mukana. Ennakoiminen on pop myös tässä asiassa; jospa ennakkoon lukemisesta jäisi jotain edes takaraivoon kaihertamaan. Siitä kirjoittajalle kuitenkin ehdottomasti plussaa, että monet perusarkeen liittyvät asiat ja mm. vinkit oman jaksamisen vahvistamiseen on kerrottu niin yksinkertaisesti, että väsynyt mielenikin ne ymmärsi: Aluksi tavoite voi olla se, että katsoo kaksi elokuvaa kuukauden aikana. Ei siis mitään mahdotonta.

Joskus lapsiperheenarki saattaa tuntua taukoamattomalta käskemiseltä, komentamiselta ja kieltämiseltä.”
  
Vaikka kirjan idea onkin tarjota väsyneille äideille vertaistukea ja auttaa ymmärtämään, että muutkin äidit sekoilevat ja unohtavat asioita, kaikille siitä ei välttämättä ole apua. Elämäntapaoppaiden lukeminen ei aina paranna omaa oloa tai elämää, päinvastoin. Kirjan sanoma voi tuntua syyllistävältä: Olenko itse aiheuttanut oman väsymykseni, koska uhraan niin paljon muiden eteen? Periaatteessahan se on yksinkertaisimmillaan näin, mutta varsinkaan väsyneenä tuollaista ei välttämättä jaksa lukea. Jos kirjaa ei lue liian kriittisesti, eikä ole kuten minä eli ota kaikkea itseensä, se voi olla leppoinenkin luettava.

Koska olisi siis ihanteellisin aika lukea Äidin voimakirja? Jo raskausaikana hormoonimyrskyn keskellä? Pian vauvan syntymän jälkeen ennen kuin väsymys kasvaa liian suureksi? Vai myöhemmin, kun lapsi on kasvanut jo isommaksi? Oikea aika varmasti vaihtelee äidistä riippuen. Jossain vaiheessa kirja kannattaa kuitenkin lukea, ainakin vilkaista. Sillä vaikka omat lapset olisivat jo isompia, eikä väsymys ole enää jokapäiväinen riesa, kirjasta voi olla hyötyä mm. oman käytöksen ymmärtämisessä. Miksi olin niin väsynyt lasten ollessa pieniä? Miksen tajunnut ottaa itselleni enempää omaa aikaa? Jossittelu on turhaa, mutta synninpäästö kelpaa aina: Olen sittenkin ihan hyvä äiti.  


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.