perjantai 17. maaliskuuta 2017

Koska vauva omaan huoneeseen?

Lastenhuoneen kolmas sänky


Viime sunnuntaina se tapahtui, melko yhtäkkiä ja aivan suunnittelematta: Pätkä siirrettiin nukkumaan samaan huoneeseen veljiensä kanssa. Muutos tuntui olevan pojalle helppo, itselleni ei.

Melkein vuosi sitten laskin vajaa kahden vuorokauden ikäisen pienen poikani omaan sänkyynsä, lähelle omaani. Kuukausia ihastelin nukkuvaa lastani, huokailin nukkuvan vauvan suloisuutta ja kauneutta. Kuuntelin öisin pojan hengitystä ja nousin välillä liiankin monesti yön aikana rauhoittelemaan itkevää pienokaistani.

Ajatus lastenhuoneeseen siirtämisestä muhi kuukausia takaraivossa, mutta välillä erittäinkin huonosti nukkuva vauva ja isompien veljien yöunien takaaminen samassa huoneessa tuntui mahdottomalta yhtälöltä. Haaveilin öisin hereillä ollessani, että saisimme pian suuremman asunnon, jotta saisin oman makuuhuoneemme takaisin. Sillä vaikka unessa tuhisevaa lasta olikin ihana katsella iltaisin, melko pian pienikin valo alkoi häiritä Pätkän yöunia ja lopulta huone pysyikin pimeänä illasta aamuun. Luksusta olisi ollut lukea omassa sängyssä ennen nukkumaan menoa. Haave tuntui kuitenkin kaukaiselta, väsyneessä mielessäni jopa mahdottomalta.

Ei ole olemassa mitään oikeaa ikää siirtää lasta pois vanhempien huoneesta. Jokainen lapsi on erilainen, samoin jokainen perhe. Ja kodin huonelukukin vaikuttaa suuresti asiaan. Kahden makuuhuoneen kodissamme pienen, useita kertoja yössä heräävän vauvan ainoa oikea paikka oli vanhempien makuuhuonessa. Esikoisen kohdalla tilanne oli eri, ei tarvinnut miettiä muiden lasten nukkumista, ja hän nukkuikin alusta asti omassa huoneessa. Muru siirrettiin lastenhuoneeseen muutaman kuukauden ikäisenä, mikä ei olisi ollut mitenkään mahdollista varsinkaan korvakierteen alettua ilman Esikoisen Uskomattoman hyviä unenlahjoja. Ajatus kolmesta lapsesta samassa huoneessa tuntui pitkään kuitenkin hankalalta, jopa mahdottomalta. Miten kaikki kolme poikaa saisivat nukuttua yönsä? Varsinkin, kun Pätkän kanssa on joutunut pahimmillaan heräämään yli 20 kertaa yössä.

Mitä siis tapahtui? Miksi Pätkä nukkuu nyt veljiensä kanssa samassa huoneessa ja yöt sujuvat nykyään paremmin kuin koskaan aikaisemmin? Kohtalo taisi puuttua peliin anoppini muodossa: Vahdittiin miehen vanhempien koiraa viime viikonloppuna ja Pätkän sängylle oli tehty tila loogisimpaan paikkaan, mikä oli samassa huoneessa missä toisetkin poikani nukkuivat. Yö sujui yhdellä heräämisellä ja toivo alkoi herätä: Onnistuisiko sama kotonakin.


Tutut unilelut odottivat uudessa huoneessa pientä nukkujaa


Sunnuntai-iltapäivällä mies kantoi Pätkän sängyn lastenhuoneeseen samaan aikaan, kun itse lähdin touhua ulos karkuun. Vaikka kauan odottamani asia viimeinkin tapahtui, en voinut katsella sängyn siirtämistä, sen verran tiukalle henkinen napanuora joutui. Illalla itkulta ei voinut välttyä, siis äidin itkulta. Poika nukkui alkuihmetyksen jälkeen melko hyvin koko yön.

On kulunut melkein viikko siitä, kun pinnasänky vaihtui lipastoksi huoneessamme. Viimeisen viikon aikana olen saanut nukuttua paremmin kuin koskaan aikasemmin viimeisen vuoden aikana. Esikoinen ja Muru ovat saaneet nukuttua, vaikka pikkuveli nukkuukin samassa huoneessa ja vaihto sujui yli kaikkien odotusteni. Tässäkin asiassa huomasi, että lapset soputuvat yleensä uuteen paljon äitiä nopeammin. Analyyttisenä ihmisenä kaipasin selitystä asialle ja taisin keksiä ainakin osasyyn: Äidissä muutenkin roikkuva Pätkä nukkuu paremmin, kun ei näe minua, mikäli herää yöllä. Muutaman metrin etäisyys takaa meille molemmille paremmat unet, vaikka se haikeaa onkin. Sillä vaikka yöt sujuvat paremmin ja saan itsekin nukuttua enemmän, tunnen kaipausta joka kerta, kun astun omaan makuuhuoneeseen: jotain tuntuu puuttuvan. 

Missä iässä teillä on siirretty vauva omaan huoneeseen?


Lue myös:


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa

2 kommenttia:

  1. Meillä ei kumpikaan olleet enää vauvoja, kun siirrettiin pois vanhempien makuuhuoneesta. Esikoisen ollessa pieni meillä oli vain yksi makkari, joten ei tarvinnut silloin meilläkään miettiä ratkaisua. Kuopusta taas yritin siirtää vajaan vuoden ikäisenä, mutta viikon yrityksen jälkeen kannoin pinnansängyn takaisin meidän makkariin. Joskus puolitoistavuotiaana siirtyi sitten tavalliseen lastensänkyyn ja samalla isoveljen kanssa samaan huoneeseen.

    Tällä hetkellä 4v-kuopuksella on äitivaihe menossa ja hän kömpii joka yö lastenhuoneesta minun viereeni. Aika ihana sitäkin tuhinaa on kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti on ihana kuunnella vieressä nukkuvan tuhinaa. Sitä ääntä onkin ikävä, kun poika ei nuku enää samassa huoneessa. Onneksi usein aamuisin unet jatkuu vielä hetken mun vieressä. :)

      Poista

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.