perjantai 31. maaliskuuta 2017

Ylläs ilman kaivoksia - myös tulevaisuudessa



Olen kirjoittanut jo useamman kerran Hannukaisen kaivoshankkeesta ja pelko kaivoksesta kummittelee mielessäni päivittäin. Silti takaraivossani kolkuttaa edelleen välillä ajatus: Onko minulla oikeutta kirjoittaa asiasta? Kertoa omaa mielipidettäni, vaikka asun toisessa päässä Suomea ja rehellisesti sanoen tunnen vain vähän kunnan historiaa? Vaikka Äkäslompolo onkin minulle ja perheelleni tärkeä ja rakas paikka ja hartain toiveeni on pystyä muuttamaan sinne asumaan, saanko kommentoida kylää koskevaa asiaa? Painajaista, joka toteutuessaan laskee Ylläksen luontoimagon ylle mustan pilven. Onko minulla oikeutta julkaista kaivosta koskevia kirjoituksia, jotka saattavat tavoittaa jopa sellaisia lukijoita, jotka eivät ole aikaisemmin tienneet asiasta mitään? Onko matkailijalla oikeutta kertoa mielipidettään ja kuunnellaanko sitä edes missään? Olisiko vain parempi olla hiljaa, kaivoksesta ja sen vaikutuksista hiiskumatta?

On varmasti totta, että jos julkisuudessa ei kerrottaisi asiasta, ei siitä ihan niin moni tietäisi. Olisiko se sitten parempi vaihtoehto? Pitäisikö kaivosyhtiön antaa vain räjäyttää suuri kuoppa keskelle metsää ilman, että siitä tehdään sen suurempaa numeroa? Ei todellakaan! Tietenkään räjäytys ei tapahdu yhdellä kerralla, vaan alue tuhotaan pikkuhiljaa, hitaasti ja harkiten. Jokainen kaadettu puu on valittu jo etukäteen. Tiedetään, miten suurelta alueelta metsä halutaan tuhota. Tiedetään, että kaivoksesta aiheutuva pöly värjää puhtaanvalkoisen lumen likaiseksi, pahiten tietenkin kaivoksen lähellä.

Kukaan ei voi kuitenkaan luvata varmaksi, etteikö pöly sotkisi lunta ja maisemaa myös Äkäslompolossa. Kukaan ei voi luvata varmaksi, että kaivos ei haittaa lähimetsien eläimiä tai joessa eläviä kaloja. Kukaan ei voi luvata varmaksi, että kaivoksesta ei olisi haittaa ympäristölle. Se on sentään myönnetty jo, että kaivoksen avaamisen jälkeen ilma ei ole enää Euroopan puhtainta, ainakaan kaivoksen lähellä. Ja tämän kaiken hulluuden halutaan alkavan muutaman vuoden kuluttua.



Ihmiset eivät ole tyhmiä. Eivät Suomessa, eivätkä muualla. On surkuhupaisaa kuvitella, että suuri avolouhoskaivos voisi toimia ilman negatiivista sävyä muutamien kilometrien päässä alueesta, mitä markkinoidaan luontomatkailukohteena. Kaikista hyvistä ja kauniista ennakkosuunnitelmista huolimatta kaivostoiminnasta olisi hyvin suurella todennäköisyydellä suurtakin haittaa matkailualalle. Monet vetoavat, että kyllähän kaivos toimii rintarinnan matkailun kanssa Levilläkin. Asiaa yhtään enemmän ajattelevat kuitenkin ymmärtävät, että Levi ei ole luontomatkailukohde. Muut Lapin paikkakunnat saattaisivat tosin hyötyä tilanteesta, sillä hiljaisuutta ja puhdasta luontoa kaipaavat matkailijat löytävät tällaisia alueita varmasti muualtakin. Eivät välttämättä juuri samanlaisin, henkeäsalpaavin tunturimaisemin kuin mitä Äkäslompolossa näkyy, mutta kuitenkin. En kuitenkaan usko, että kukaan toivoo kuitenkaan sillä perusteella kaivosta Ylläksen läheisyyteen.

Jos Hannukaisen kaivoshanke toteutuu, pahiten kärsivät juuri tunturikylissä asuvat, suurelta osin luontomatkailulla elinkeinonsa tienaavat paikkakuntalaiset. Jos ja kun kaivoksen negatiiviset vaikutukset alkavat näkyä Ylläksen luonnossa, matkailu kärsii. Se ei tapahdu välttämättä hetkessä, mutta toisaalta nykyaikana on hyvin helppo kertoa kokemuksistaan eteenpäin. Muutama kuva esim. Instagramiin kaivospölyn värjäämästä lumesta tai kaivoksesta itsestään dumpereiden koristaessa taka-alaa ja klik: kuvat tavoittavat ihmisiä ympäri maailman. Ja tällaiset kuvat eivät varmasti markkinoi Yllästä tai Kolaria muutenkaan positiivisin mielikuvin. Tällaisten kuvien jälkeen on huono puhua Ylläksestä luontomatkailukohteena. Ja Kolarin kunta voi unohtaa esitteensä, jossa kerrotaan Kolarin elinvoiman perustuvan upeaan luontoon. 



Kaivoksen oletetaan tuovan kuntaan kipeästi kaivattuja työpaikkoja, mutta työllistäisikö se tarpeeksi nimenomaan Kolarin kuntalaisia? Vai kävisikö niin, että työntekijät tulevat muualta, jopa ulkomailta? Onko mitään takeita, että kunnan työttömyys parantuisi merkittävästi kaivoksen myötä? Sillä jos matkailuala kärsii kaivoksen aiheuttamien haittojen seurauksena, eikö ole riski, että työttömiä tulee jopa nykyhetkeä enemmän? Ja jos tunturikylissä joudutaan sulkemaan matkailualan yrityksiä, pystyvätkö elinkeinonsa menettäneet ihmiset jäädä asumaan kuntaan? Vai joutuvatko he muuttamaan muualle? Ja miten se vaikuttaa kunnan taloustilanteeseen?

Ja entä, jos kaivos ajautuu konkurssiin? Siinä tapauksessa työntekijät jäävät työttömiksi ja pahimmassa tapauksessa myös alue jää räjähtäneeksi, kaikista kauniista puheista ja suunnitelmista huolimatta. Ja kyllä, myös matkailualalla voi tapahtua jotain, minkä seurauksena matkailu alkaa hiipua. Mutta tällä hetkellä se näyttää huomattavasti epätodennäköisemmältä kuin kaivoksen kohdalla. Maailma muuttuu koko ajan kiireisemmäksi ja kaaottisemmaksi ja ihmiset tarvitsevat vastapainoa omalle stressaavalle elämälleen. Ja sitä vastapainoa haetaan kasvavissa määrin luonnosta ja hiljaisuudesta. Yksikään ei voi kiistää sitä tosiasiaa, että Lapin matkailu on viime aikoina kasvanut suuresti. Samoin luonto- ja hiljaisuusmatkailukin. Ja sellaiselle Ylläksen alue tarjoaa mitä parhaimmat puitteet. Voi kun kaikki tahot vain ymmärtäisivät sen.

Facebookissa toimii kaksi ryhmää, Ylläs ilman kaivoksia ja Pro Ylläs, joissa jaetaan lähes päivittäin kaivokseen liittyviä asioita: tiedotteita, lehtikirjoituksia, mielipidekirjoituksia ja tietenkin myös kuvia. Äkäslompolossa asuvien ihmisten kirjoittamat mielipidekirjoitukset ovat olleet tunteikasta luettavaa, niistä paistaa rakkaus omaan kotikylään ja samalla pelko tulevasta. Kannattaa liittyä näihin ryhmiin, jotta saa tietää uusista ajankohtaisista asioista kaivokseen liittyen. Ryhmissä jaettuja päivityksiä on myös helppo jakaa eteenpäin, jotta mahdollisimman moni saisi tietää asiasta. Kaivoshanketta vastaan on myös adressi, jonka voi allekirjoittaa joko netissä tai Jounin Kaupalla. Adressiin mahtuu edelleen nimiä, vaikka niitä onkin jo hyvin kertynyt.

Kaivoshanke on valtava uhka tunturikylien asukkaille ja heidän elinkeinoilleen, heidän elämälleen. Elämälle, minkä eteen monet ovat tehneet valtavasti töitä. Pro Ylläs-ryhmässä kerrotaan, miten Äkäslompolon kyläyhdistystä voi tukea, jotta yhdistys pystyy palkkaamaan asiantuntijoita Hannukaisen kaivoksen lupaprosessissa. Toivottavasti asiantuntijoiden avulla saataisi oikeat ihmiset järkiinsä. Ylläs ilman kaivoksia-ryhmässä löytyy myös ohjeet, miten voi tilata itselleen ensimmäisessä kuvassa päälläni olevan Ylläs ilman kaivoksia-paidan, jonka tuotto menee lyhentämättömänä Pro Ylläkselle. Tilasin oman paitani tällä viikolla ja tykkäsin mahtavan tekstin lisäksi myös siitä, miten hyvältä paita tuntui päällä.




Maailma muuttuu, sitä ei voi pysäyttää. Mutta kaiken muutoksenkin keskellä olisi hyvä pysähtyä miettimään, mikä on oikeasti säilyttämisen arvoista. Ylläksen luonnon ainutlaatuisuutta, Äkäslompolon kylää ympäröivää tunturimaisemaa, puhdasta ilmaa ja metsän eläimien arvoa ei voi rahassa mitata. Äkäslompolossa asuvat ovat tehneet vuosikymmeniä töitä, jotta ovat saaneet kehitettyä kyläänsä, luoneet työpaikkoja ja kasvattaneet alueen mainetta. Kaivoksen avaaminen ja matkailun kärsiminen osoittaisivat, ettei kunnassa kunnioiteta tarpeeksi ihmisten työtä, luontoa tai matkailijoita. Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa kulkiessamme lapseni ovat oppineet arvostamaan luontoa entisestään ja toivon, että luonto siellä pysyy jatkossakin yhtä puhtaana ja kauniina. Äkäslompolon ja Ylläksen luonto on ainutlaatuinen ja luontoimagon säilyttäminen on taistelunarvoinen asia, myös minulle.


Aiheesta myös:


Muita Ylläkseen liittyviä kirjoituksia:



Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Pirteän appelsiininen rahkapiirakka (+ arvonnan voittaja)






Rahkapiirakka kuului lapsuudessani ehdottomasti pääsiäiseen. Nykyään en sitä useinkaan pääsiäiseksi tee, mutta aina välillä tulee muuten kyllä tehtyä. Laitan yleensä täytteeseen rahkan lisäksi säilykeananasta, mutta myös mm. säilykepersikka sopii hyvin pehmeän rahkatäytteen kaveriksi. 


Pirteän appelsiininen rahkapiirakka

Pohja
¾ dl sokeria
75g margariinia
1 muna
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
1 prk (140g) säilykeananaspaloja
250g rahkaa
1 muna
½ dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
½ appelsiinin mehu
2 rkl maitoa

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja sekoita, kunnes muna on sekoittunut kunnolla. Lisää joukkoon vehnäjauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe ja sekoita taikina tasaiseksi.
Painele taikina jauhotetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Levitä pohjan päälle valutetut ananaspalat. Pese appelsiini hyvin käsitiskiaineella ja lämpimällä vedellä, kuivaa hyvin. Raasta kuori ja purista puolikkaasta appelsiinista mehu. Sekoita täyteaineet keskenään ja kaada piirakkapohjalle ananaspalojen päälle.

Paista 200´C:ssa uunin alatasolla n. 25 min.


Erisanin pienen Hellyydenosoitus-paketin voitti eLiina. Voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille kilpailuun osallistumisesta.  


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa




perjantai 24. maaliskuuta 2017

Onnea on…



keväänmerkkejä, mansikka
Kevään merkki: Mansikanlehdet kasvavat


- havainnoida alkavan kevään merkkejä

- nukkua päiväunet nuorimmaisen vieressä

- aviomies, joka jaksaa pitkien työpäivien jälkeenkin korjata kylpyhuonetta

- appivanhemmat, joiden luona voi käydä suihkussa, kun oma suihku on remontissa 

- naapurissa asuva mammakaveri

- seurata juuri kävelemään oppineen kohta vuodenikäisen Pätkän häärimistä

- mahdollisuus olla kotona lasten kanssa

- kuppi kahvia ja uusin Kuukkeli

- katsella, miten pilvet seilaavat taivaalla aurinkoisena päivänä

- huomata, että kaiken kaaoksen keskelläkin elämä hymyilee


Ylläs, Kuukkeli
Ylläksen paikallislehti Kuukkeli tulee tilattuna meillekin


Keksitkö vaikka yhden Onnea on...-asian elämästäsi? 


Onnea on myös pehmeä iho ja siinä auttavat Erisanin kuivalle ja erittäin kuivalle iholle tarkoitetut tuotteet. Yksi onnekas voittaa itselleen pienen Hellyydenosoitus-paketin, joka sisältää mm. kasvo- ja kosteusvoidetta, suihkusaippuaa sekä pyykinpesutabletteja. Kilpailuun pääset osallistumaan  26.3. asti täällä.


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa 
 

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Helppo perunarieska


Perunarieska


Perunarieska on helppo ja nopea leipä, johon on helppo upottaa ylijäänyt perunamuusi. Meillä sitä muusia jää vain aika harvoin yli, ellen erikseen tee isompaa satsia. Eli perunarieskahimo on osattava ennakoida etukäteen tai sitten tehdä erikseen muusia. Onneksi perunamuusijauhe on keksitty ja etenkin Lidlissä myytävällä muusijauheella valmistaa hyvän makuista muusia. 

Teen itse perunarieskan aina pellin kokoiseksi levyksi, mutta halutessaan ohjeella voi tehdä myös pieniä pyöreitä rieskoja.


Perunarieska

3 dl perunamuusia
1 muna
1 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpenemään 275'C:een.
Sekoita perunamuusin joukkoon muna ja suola (suolan määrää voi vähentää, jos muusissa on reilusti suolaa). 
Lisää joukkoon jauhot, aluksi sekoittamalla, lopuksi kevyesti vaivaamalla. Älä vaivaa liikaa.
Levitä taikina pellille ja taputtele jauhojen avulla tasaiseksi, haluamasi paksuiseksi levyksi. 
Pistele pinta haarukalla ja paista n. 8 min, kunnes pinta saa hieman väriä ja siihen tulee ruskeita läikkiä.


Lue myös
Pehmeät porkkanasämpylät
Yön yli kohoavat lesesämpylät


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Koska vauva omaan huoneeseen?

Lastenhuoneen kolmas sänky


Viime sunnuntaina se tapahtui, melko yhtäkkiä ja aivan suunnittelematta: Pätkä siirrettiin nukkumaan samaan huoneeseen veljiensä kanssa. Muutos tuntui olevan pojalle helppo, itselleni ei.

Melkein vuosi sitten laskin vajaa kahden vuorokauden ikäisen pienen poikani omaan sänkyynsä, lähelle omaani. Kuukausia ihastelin nukkuvaa lastani, huokailin nukkuvan vauvan suloisuutta ja kauneutta. Kuuntelin öisin pojan hengitystä ja nousin välillä liiankin monesti yön aikana rauhoittelemaan itkevää pienokaistani.

Ajatus lastenhuoneeseen siirtämisestä muhi kuukausia takaraivossa, mutta välillä erittäinkin huonosti nukkuva vauva ja isompien veljien yöunien takaaminen samassa huoneessa tuntui mahdottomalta yhtälöltä. Haaveilin öisin hereillä ollessani, että saisimme pian suuremman asunnon, jotta saisin oman makuuhuoneemme takaisin. Sillä vaikka unessa tuhisevaa lasta olikin ihana katsella iltaisin, melko pian pienikin valo alkoi häiritä Pätkän yöunia ja lopulta huone pysyikin pimeänä illasta aamuun. Luksusta olisi ollut lukea omassa sängyssä ennen nukkumaan menoa. Haave tuntui kuitenkin kaukaiselta, väsyneessä mielessäni jopa mahdottomalta.

Ei ole olemassa mitään oikeaa ikää siirtää lasta pois vanhempien huoneesta. Jokainen lapsi on erilainen, samoin jokainen perhe. Ja kodin huonelukukin vaikuttaa suuresti asiaan. Kahden makuuhuoneen kodissamme pienen, useita kertoja yössä heräävän vauvan ainoa oikea paikka oli vanhempien makuuhuonessa. Esikoisen kohdalla tilanne oli eri, ei tarvinnut miettiä muiden lasten nukkumista, ja hän nukkuikin alusta asti omassa huoneessa. Muru siirrettiin lastenhuoneeseen muutaman kuukauden ikäisenä, mikä ei olisi ollut mitenkään mahdollista varsinkaan korvakierteen alettua ilman Esikoisen Uskomattoman hyviä unenlahjoja. Ajatus kolmesta lapsesta samassa huoneessa tuntui pitkään kuitenkin hankalalta, jopa mahdottomalta. Miten kaikki kolme poikaa saisivat nukuttua yönsä? Varsinkin, kun Pätkän kanssa on joutunut pahimmillaan heräämään yli 20 kertaa yössä.

Mitä siis tapahtui? Miksi Pätkä nukkuu nyt veljiensä kanssa samassa huoneessa ja yöt sujuvat nykyään paremmin kuin koskaan aikaisemmin? Kohtalo taisi puuttua peliin anoppini muodossa: Vahdittiin miehen vanhempien koiraa viime viikonloppuna ja Pätkän sängylle oli tehty tila loogisimpaan paikkaan, mikä oli samassa huoneessa missä toisetkin poikani nukkuivat. Yö sujui yhdellä heräämisellä ja toivo alkoi herätä: Onnistuisiko sama kotonakin.


Tutut unilelut odottivat uudessa huoneessa pientä nukkujaa


Sunnuntai-iltapäivällä mies kantoi Pätkän sängyn lastenhuoneeseen samaan aikaan, kun itse lähdin touhua ulos karkuun. Vaikka kauan odottamani asia viimeinkin tapahtui, en voinut katsella sängyn siirtämistä, sen verran tiukalle henkinen napanuora joutui. Illalla itkulta ei voinut välttyä, siis äidin itkulta. Poika nukkui alkuihmetyksen jälkeen melko hyvin koko yön.

On kulunut melkein viikko siitä, kun pinnasänky vaihtui lipastoksi huoneessamme. Viimeisen viikon aikana olen saanut nukuttua paremmin kuin koskaan aikasemmin viimeisen vuoden aikana. Esikoinen ja Muru ovat saaneet nukuttua, vaikka pikkuveli nukkuukin samassa huoneessa ja vaihto sujui yli kaikkien odotusteni. Tässäkin asiassa huomasi, että lapset soputuvat yleensä uuteen paljon äitiä nopeammin. Analyyttisenä ihmisenä kaipasin selitystä asialle ja taisin keksiä ainakin osasyyn: Äidissä muutenkin roikkuva Pätkä nukkuu paremmin, kun ei näe minua, mikäli herää yöllä. Muutaman metrin etäisyys takaa meille molemmille paremmat unet, vaikka se haikeaa onkin. Sillä vaikka yöt sujuvat paremmin ja saan itsekin nukuttua enemmän, tunnen kaipausta joka kerta, kun astun omaan makuuhuoneeseen: jotain tuntuu puuttuvan. 

Missä iässä teillä on siirretty vauva omaan huoneeseen?


Lue myös:


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa