maanantai 30. tammikuuta 2017

Samasta padasta-kirjan ohjeilla ruokaa koko perheelle (sis. arvonnan)

Samasta padasta
Kirjan ohjeilla ruokaa koko perheelle, myös pienimmälle


Pätkä on jo 10kk (Miten aika voikaan mennä niin nopeasti?), joten viimeistään muutaman kuukauden kuluttua voin tehdä koko perheelle samaa ruokaa, onneksi. Ruoanlaitto on nimittäin viime kuukausina aiheuttanut paljon päänvaivaa. Haluaisin tehdä Pätkällekin itse ruoan, lähinnä taloudellisista syistä. Välillä tuntuu kuitenkin todella vaikealta keksiä, mikä olisi sellaista, että pieninkin voi syödä. Keitot tietenkin, mutta mitäs muuta. Aina kun ei jaksaisi keittää perunaa ja höyryttää kasviksia.

Saman ongelman kanssa painii varmasti myös moni muu vanhempi. Niin paini myös ruokatoimittaja Outi Väisänen, joka kirjoitti äitiyslomallaan kehittämistään resepteistä kirjan Samasta padasta. Kirjan ohjeilla saa tehtyä koko perheelle samaa ruokaa, pienimmän ruoka vain otetaan erilleen ennen suolan ja maitotuotteiden lisäämistä. Vauvalle voi tarjota ruoan soseutettuna ja paloina, monet ohjeet toimivat myös sormiruokailevalle.



Vaikka kirja onkin tarkoitettu ensisijaisesti vauva- ja taaperoperheille, se sopii hyvin keittokirjaksi muillekin. Ruokaohjeet kuulostivat herkullisilta, vaikka osa oli ehkä vähän erikoisia meidän nirsoille lapsille. Kirjan leivonta- ja välipalaresepteillä saisin kylläkin monia maistuvia annoksia vaativimmallekin lapselleni. Kirjan ohjeet sopisivat myös aikuisten keskenkin nautittavaksi eli mistään ns. perusvauvan/-lastenruokakirjasta ei ole kyse.


Pizza Margherita


Olen ehtinyt testata vasta muutamaa kirjan ohjetta ja moni on vielä odottamassa, että päästään niitäkin maistelemaan. Valitsin monesta herkullisen kuulloisesta ruokaohjeesta tutun ja turvallisen makaroonilaatikon, mutta myös mm. Pannussa paistettu jauhelihapata ja Melanze eli munakoiso-tomaattivuoka ovat ehdottomasti testattavien reseptien listalla. Pakastimessa on jo valmiiksi pakastettuja banaaninpaloja odottamassa, että saisin ostettua uuden tehosekoittimen banaanipehmiksen valmistamiseen. Myös jäätee ja -kahviohjeet odottavat viimeistään kesää ja lämpöisiä päiviä.

Porkkanasämpylöitä olen tehnyt jo useamman kerran hieman kirjan ohjetta mukaillen. Ja paras resepti, mikä kirjasta tähän mennessä löytyi on Pizza Margherita. En ollut aiemmin tehnytkään sitä, mutta nyt on tullut jo useamman kerran tehtyä tätä helppoa ja maistuvaa herkkua. Pakastimessa on nytkin annos tomaattikastiketta ja pizzataikinaa odottamassa, milloin pizzanälkä iskee jälleen.

Tein pizzapohjan omalla ohjeellani ja kirjan tomaattikastikekin oli lähes samanlainen kuin mitä itse tekisin, vain balsamico on uusi idea. Pätkä ei vielä ole itseasiassa pizzaa maistanut, joten olen lisännyt suolaa jo kastikkeeseen. Jos pizzaa haluaa antaa pienimmällekin, suola jätetään kastikkeesta pois ja lisätään vasta valmiiden pizzojen päälle.


Pizza Margherita
Toistaiseksi kirjan herkullisin ohje: Pizza Margherita



PIZZA MARGHERITA (2 pizzaa)

Tomaattikastike (oman reseptini ja kirjan reseptin yhdistelmä)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
400g tomaattimurskaa
0,5 dl vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 tl balsamicoa
0,5 tl mustapippuria
1 rkl oreganoa

Pilko sipuli ja valkosipulin kynnet, kuullota oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää tomaattimurska ja vesi sekä mausteet. Keitä miedolla lämmöllä ilman kantta n.40min. Soseuta kastike halutessasi.

Taikina
2,5 dl vettä
2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
4-5 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä

Lämmitä vesi reilusti yli kädenlämpöiseksi, liuota hiiva siihen ja lisää suola. Lisää suurin osa jauhoista ensin lusikalla tai vatkaimella sekoittaen ja lopuksi alustamalla. Lisää öljy alustamisen lopussa, lisää tarvittaessa jauhoja. Valmis taikina on kimmoisaa ja pysyy pallona.

Lisäksi tarvitset 
2 palloa mozzarellaa
kuivattua oreganoa
suolaa
mustapippuri

Laita uuni kuumenemaan täydelle teholle, jätä pelti uuniin. Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile leivinpaperin päällä ohueksi, pyöreäksi pizzaksi. Levitä pizzojen päälle tomaattikastike. Revi molemmille pizzoille yksi pallo mozzarellaa. Vedä pizza kuumalle pellille leivinpaperin avulla ja paista yksi kerrallaan n. 7 minuuttia. Lisää kypsän pizzan päälle kuivattua oreganoa, suolaa ja pippuria.


Nyt on mahdollisuus saada itselleenkin tämä kirja: Järjestän Adlibriksen kanssa arvonnan, jossa on mahdollisuus voittaa Samasta padasta-kirja. Kirjasta löytyy helppoja ja herkullisia ohjeita jokaiselle.

Arvontaan osallistuminen:
- Kerro kommenttikenttään oma vinkkisi ruoasta, mitä koko perhe vauvaa myöten voisi syödä. Jätä myös toimiva sähköpostiosoite ja jos kommentoit anonyymina, keksi itsellesi nimimerkki.
- Toisen arvan saat blogin lukijana ja kolmannen tykkäämällä Kukkahattuäidistä Facebookissa.
Kerro kommentissasi, monellako arvalla olet mukana.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 7.2.2017 klo 12:00.


lauantai 28. tammikuuta 2017

Välillä on lupa hengähtää

Pysähdy välillä kuuntelemaan omaa jaksamistasi 


Tunnollisena ihmisenä haluaisin hoitaa kaikki tekemäni asiat kunnolla. Perfektionistinä en kuitenkaan ole koskaan täysin tyytyväinen mihinkään tekemääni. Kärsimättömänä haluaisin tehdä asiat samantien alusta loppuun ja mielellään mahdollisimman pian. Uteliaana toivoisin voivani opetella kaikkea uutta, mutta mukavuudenhaluisena haaveilen vain istuvani hetken hiljaisuudessa hyvää kirjaa lukien. Kotiäitinä puuhaa on vaikka muille jakaa, aina ei ole aikaa eikä voimia tehdä kaikkea, mutta silti hommaa tuntuu olevan päivä päivältä enemmän.

Välillä elämässä on kausia, jolloin ei yksinkertaisesti ehdi tai jaksa tehdä edes kaikkea tarvittavaa. Saatika sitten sellaista, mitä ei ole pakko. Tällä hetkellä suuri osa ajasta menee, kun juoksee tukia pitkin kävelevän Pätkän perässä. Se ja tarvittavat kotityöt vievät suurimman osan päivästä. Ja jos aikaa sattuisikin olemaan johonkin muuhun, ei oma energia riitä.

Lasten nukahdettua illalla tekee mieli vain lysähtää sohvalle.  Vaikka miten haluaisi tehdä jotain muuta, voimat ei riitä. Teinkin jotain itselleni hyvin poikkeavaa ja annoin luvan yrittää huilata silloin harvoin, kun se on mahdollista. Täydellisyys ja tunnollisuus saavat odottaa, oma jaksaminen ja mukavuudenhalu vievät voiton.


Mukavaa viikonloppua! 
Muista kuunnella omaa jaksamistasi edes välillä.


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Tavoitteena positiivisempi elämänasenne

Talvimaisema Sälinkää Mäntsälä

 
Välillä on liiankin helppoa keskittyä tylsiin ja muutenkin negatiivisiin asioihin elämässä ja oikein jäädä niihin vellomaan. Toiset tarttuvat juuri negatiivisiin asioihin toisia helpommin, mistähän sekin johtuu. Ihan kuin stressikierteessä ja asioiden murehtimisessa olisi jotain hyötyä tai edes järkeä. Valitettavasti olen itse juuri tällainen ihminen. Kun jokin asia tuntuu hyvältä ja olo on onnellinen, sitä ei kestä kauaa. Melkeinpä kaivamalla kaivan negatiiviset piirteet esiin ja keskityn vain niihin. Sanon olevani realisti, mutta olenko sittenkin pessimisti?

Oli mitä oli, olen kyllästynyt tähän. On hirveä raskasta elää päivästä toiseen murehtimalla kaikesta, pelkäämällä pahinta ja nalkuttaa kaikesta ihan vain sen takia, että voi sanoa sanoneensa siitäkin asiasta. Haluan ja toivon, että lapseni oppivat kaiken tarvittavan kotoa, mutta tällä hetkellä suurin oppi taitaa olla ylistressaantunut ja hermostunut äiti. On siinäkin roolimalli. Haluaisin vain mennä hetkestä toiseen, uskaltaa heittäytyä elämään. Jokin kuitenkin pidättelee, sen oikein tuntee. Mikä se on? Mikä estää olemasta rento mutsi, vähemmän nalkuttava kyökkihirmu?

Olisi kiva keksiä joku päivä, mikä sisimmässäni pitää minut kiinni tässä muotissa. Yritän kuitenkin tietoisesti rikkoa käyttäytymismalliani, olla rennompi ja positiivisempi. Kaikkeen ei voi, eikä kannata aina varautua. Elämän jatkuva suunnitteleminen on uuvuttavaa, varsinkin kun se on on mahdotonta. Niin kauan kuin taistelen tätä tosiasiaa vastaan, tulen olemaan tiukkapipo ja ajattelemaan pessimistisesti, korkeintaan realistisesti.


lumiukko
Aina pitäisi olla aikaa rakentaa lapsen kanssa lumiperhe

Olisi kiva keskittyä murehtimisen, stressaamisen ja tylsissä asioissa roikkumisen sijaan elämän pieniinkin ilonaiheisiin. Mitä hyötyä on esin. märehtiä joka päivä sitä tosiasiaa, että olen väsynyt? Väsymys ei hellitä siitä mihinkään, vaikka miettisin sitä tunnista toiseen. Olo on parempi, kun lasken ajatuksesta irti ja seuraan sen sijaan vaikka tukea pitkin kävelevää pian 10kk ikäistä pikkuistani. Tai Esikoista ja Murua, jotka riemuitsevat yhteisen leikin parissa.

Opettelen keskittymään pieniin asioihin

Olisko nyt, pian 31 vuoden iässä vihdoinkin aika laskea irti? Hypätä pois tutusta ja turvallisesta ja mennä kohti uutta, rennompaa olemista? Pelottava ajatus, myönnetään. Vielä pelottavampaa on kuitenkin se, että lapseni kasvavat päivä päivältä isommiksi. Haluanko käyttää sen ajan murehtimiseen ja valittamiseen vai nauttia oikeasti ajasta heidän kanssaan? Sillä liiankin pian koittaa se aika, jolloin äidille ei enää kerrota asioita. Päivä, jolloin illan viimeinen lause vanhemmilta pojiltani ei enää ole "Äiti mä rakastan sua Jupiterin kokoisesti ja äärettömästi."


Lue myös:
10 arjen iloa
Näe minut, kuule minut


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.


maanantai 23. tammikuuta 2017

Viikonlopun herkkupizzat

Viikonloppuna meillä herkuteltiin pizzalla. Ei suinkaan Pizza Onlinesta tilatulla, vaikka senkin kautta saa tilattua hyvää pizzaa, vaan itsetehdyllä. Lapset ovat pyytäneet jo pitkään, että tekisin jauhelihapizzaa ja nyt lunastin lupaukseni, viimeinkin.

Pohjataikina riittää useampaankin pizzaan, joten tein myös tonnikalapizzan, mikä maistui loppujenlopuksi paremmin lapsille. Taikina olisi riittänyt tällä kertaa kolmanteenkin pizzaan, joten pakastin lopun ja käytän toisen kerran. Jos pohjasta haluaa paksumman, taikinasta saa kaksi pizzaa.

Yleensä käytän pizzassa kastikkeena ketsuppia, mutta nyt tein jauhelihapizzaan tomaattikastikkeen. Sain Samasta Padasta-kirjasta (on muuten nyt tammikuussa tarjouksessa Adlibriksessä) vinkin, miten tomaattikastikkeen saa keitettyä paksummaksi, joten halusin kokeilla sitä. Muuten tein kastikkeen samoin kuin yleensäkin valmistan tomaattikastikkeen.


Tomaattikastike
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
400g tomaattimurskaa
0,5 dl vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria
1 rkl oreganoa

Pilko sipuli ja valkosipuli, kuullota oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää tomaattimurska ja vesi. Lisää mausteet. Keitä miedolla lämmöllä ilman kantta n.40min. Soseuta kastike halutessasi.

Tällä ohjeella tulee kastiketta kahteen pizzaan. Kastiketta voi tarvittaessa pakastaa.


Pohjataikina
5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
0,5 dl vehnäleseitä
n.10 dl vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä

Lämmitä vesi reilusti yli kädenlämpöiseksi, liuota hiiva siihen ja lisää suola ja vehnäleseet. Lisää suurin osa jauhoista ensin lusikalla tai vatkaimella sekoittaen ja lopuksi alustamalla. Lisää öljy alustamisen lopussa, lisää tarvittaessa jauhoja. Valmis taikina on kimmoisaa ja pysyy pallona.

Jaa taikina kahteen tai kolmeen osaan ja kauli leivinpaperin kokoiseksi. Kolmasosalla taikinaa pohjasta tulee ohut.

Laita uuni lämpenemään 225'C:een, pidä pelti uunissa.


Jauhelihapizza
400g naudan jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 mieto punainen chili
0,5 punainen paprika
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
mustapippuria

tomaattikastiketta puolet yllä olevan ohjeen määrästä
n. 150g salaattijuustoa tai fetaa
juustoraastetta
oreganoa

Paista jauheliha, lisää kuutioitu sipuli. Pilko chili (poista siemenet, jos et halua tulista ruokaa) ja paprika kuutioiksi ja lisää jauhelihan joukkoon pehmenemään hieman. Lisää mausteet.

Levitä tomaattikastike pohjan päälle ja levitä jauheliha pohjalle. Levitä päälle kuutioitu salaattijuusto ja sen päälle juustoraaste.

Ota kuuma pelti uunista ja vedä pizza pellille leivinpaperin avulla. Paista n.15 minuuttia. Sirottele valmiin pizzan päälle oreganoa.




Tonnikalapizza
ketsuppia
2 prk tonnikalaa
juustoraastetta
oreganoa

Levitä kaulitun pizzapohjan päälle haluamasi määrä ketsuppia ja levitä valutettu tonnikala. Levitä päälle juustoraastetta. Ota kuuma pelti uunista ja vedä pizza leivinpaperin avulla pellille. Paista n.15 minuuttia. Sirottele valmiin pizzan päälle oreganoa.






Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.


keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Herkullinen Tiramisu

Herkuteltiin viime viikonloppuna Tiramisulla kahden vanhimman pojan ollessa yökylässä.
Tiramisu on ehdoton lempparini, varsinkin tällä ohjeella tehty.

tiramisu
Herkullinen Tiramisu


Tiramisu

1 pkt Tiramisukeksejä
1 pkt Mascarponea
3 munaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2,5 dl vahvaa kahvia, jossa n. 3 rkl sokeria
2-3 rkl amarettolikööriä
Päälle: kaakaojauhetta

Vaahdota munankeltuaiset ja sokeri, lisää Mascarpone pienissä erissä. Vaahdota valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää varovasti nostellen tuorejuustoseokseen.

Sekoita jäähtyneeseen kahviin likööri.

Kostuta keksit ja lado vuokaan kerroksittain tuorejuustomassan kanssa. Siivilöi päälle reilusti kaakaojauhetta.

disaronno amarettolikööri
Itse suosin tätä amarettolikööriä



Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.



maanantai 16. tammikuuta 2017

2/3 lapsivapaaviikonloppu

nacholautanen
Vanhempien rauhallisen illan herkut

Tai ei edes viikonloppu, mutta sentään yksi yö. Esikoinen ja Muru pääsivät siis viime viikonloppuna mummolaan yökylään. Vielä kun olisi saanut Pätkänkin mukaan, edes muutamaksi tunniksi. En ole vielä valmis päästämään vajaa 10kk ikäistä Pätkää yökylään, eikä kukaan kyllä olisi ottamassakaan, mutta muutamaksi tunniksi olisin valmis pojasta luopumaan. Pätkä ei ole ollut kenelläkään hoidossa elokuun alun jälkeen, jolloin jouduttiin lähteä hieman yllättäen miehen kanssa molemmat hammaslääkäriin. Kovasti kuitenkin toivoisin, että saataisi Pätkänkin jossain vaiheessa jollekulle hoitoon ja päästäisi miehen kanssa pitkästä aikaa kahdestaan jonnekin, edes muutamaksi tunniksi. Tällä hetkellä Pätkällä on kuitenkin sellainen mammavaihe, etten kehtaisi jättää häntä minnekään huutamaan.

Pojat pääsevät yökylään keskimäärin kerran vuodessa, joten voitte uskoa, että odotin päivää kovasti. Sanon keskimäärin sen takia, että Muru oli ensimmäistä kertaa yökylässä vasta v.2015 joulukuussa, muutamaa kuukautta ennen 4-vuotissynttäreitään. Esikoinen oli mukana ja edellisestä yökyläilystä olikin siinä vaiheessa vierähtänyt melkein viisi vuotta. Seuraavan kerran pojat olivat mummolassa yötä maaliskuussa 2016, vähän ennen pätkän syntymää ja nyt pääsivät seuraavan kerran. Syystä tai toisesta meillä ei vain ole lapsille yökyläilypaikkoja. Välillä se harmittaa poikia kovastikin, samoin itseäni. Tilanne nyt vain on tämä, sille ei voi mitään. Ja jollain järkevällä ajattelutavalla yritän selittää asiaa itselleni sillä, että me vanhemmathan olemme lapsista vastuussa, ei heitä voi työntää isovanhemmille väkisinkään.

Itse muistan lapsuudestani, että olin melko useinkin mummoloissa yökylässä. Koti-ikävä vaivasi kylläkin jokaisella kerralla ja se tunne onkin jäänyt päällimmäiseksi mieleen. Onko siis muistelemisen arvoista vai ei? Kuitenkin olisi kiva, jos omatkin lapseni pääsisivät useammin mummoloihin yökylään. Pojatkin sitä kovasti toivoisivat ja ovat välillä todella vihaisia, kun eivät pääse mummolaan yöksi. Ja kenelle se viha ja kiukku puretaan? Äidille tietenkin. Tyhmä äiti, kun ei päästä yökylään. Siinä on vähän vaikea puolustautua, koska en halua poikien tietävän, että kyse ei suinkaan ole siitä, ettenkö antaisi lupaa. Kiukku on vain otettava vastaan, nieltävä se ja vastattava ympäripyöreästi pojille.


Viikonlopun elokuvahetkeen

Viime viikonlopun yökyläilystä otettiin ilo täysillä irti ja pojat olivat mummolassa lauantaiaamupäivästä sunnuntai-iltapäivään. Kotona oli ihmeen rauhallista ja liiankin hiljaista, kun kaksi vanhinta lasta eivät olleet illalla riehumassa. Kuitenkin oli mahtavaa viettää kerrankin vähän rauhallisempi ilta Pätkän nukahdettua. Katsottiin miehen kanssa rauhassa Independence Day Resurgance (huomasin, että on nyt tarjouksessa cdon.fi:ssä. Tietenkin, kun sen joululahjaksi ehti ostaa) ja herkuteltiin Nacholautasella. Jospa hieman rennomman viikonlopun jälkeen jaksaisi paremmin aloitella uutta viikkoa.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Nacholautanen (n. 4 annosta)

400g naudanjauhelihaa
1 tomaatti kuutioituna
1 mieto chili
1 pss Santamaria Taco-mausteseosta

Paista jauheliha ja lisää joukkoon kuutioitu tomaatti ja pieneksi pilkottu chili, poista siemenet. Lisää mausteseos ohjeen mukaan.
Huom! Olemme käyttäneet kerralla vain puolet jauhelihaseoksesta ja jättäneet puolet seuraavaksi päiväksi. Loput aineet ovat yhdelle kerralle.

n. 200g tortillasipsejä
½ purkkia juustokastiketta
1 tomaatti pieninä kuutioina
½ avokado pieninä kuutioina
1 prk salsakastiketta

Laita tortillasipsit pellille leivinpaperin päälle. Levitä puolet jauhelihaseoksesta sipsien päälle ja lisää puolet juustokastikepurkista. (Avattu purkki säilyy jääkaapissa.) Pidä 200'C:ssa uunissa n.5min, kunnes juustokastike on sulanut. Ota lastalla annos lautaselle ja lisää päälle tomaatti- ja avokadokuutioita ja salsakastiketta.




perjantai 13. tammikuuta 2017

Lapset toivovat koiraa



" Voiko meille ottaa koiran? Me hoidetaan sitä kyllä." 
"Ei nyt, mutta katotaan joskus myöhemmin. Meillä ei ole nyt tilaa koiralle." 

Tämänkaltaisia keskusteluja meillä käydään lasten kanssa harva se viikko, välillä useamminkin. 

Ja sitten välillä keskustelut alkaa: "Äiti, sä oot ihan tyhmä, kun et anna meidän ottaa koiraa, vaikka me isoveljen kanssa luvattiin hoitaa sitä." 
"Joo-o, niinhän te lupaatte. Mutta aikuinen siitä olisi kuitenkin vastuussa."

Etenkin Murulla on tällä hetkellä kova koirakuume, on ollut jo pitkään. Esikoinenkin toivoisi koiraa, mutta taitaa ymmärtää perustelut paremmin kuin nelivuotisveli. Koira olisi varmasti kiva, joo, mutta niin. Ensinnäkään meillä ei ole niin paljon tilaa kotona, että meille voisi koiran ottaa. Hyvä kun nykyinen perhe mahtuu olemassa oleviin huoneisiin edes jotenkuten sovussa. Isompi koti on siis ehdoton vaatimus. 

Suuri syy ja perustelu on myöskin oma jaksamiseni. Koiraa alettiin kinuta meillä tosissaan siinä vaiheessa kun nuorimmainen oli vielä mahassa ja jo pelkkä ajatuskin vauvan ja koiranpennun samaan aikaan hoitamisesta uuvutti. Jospa hoitaisin ensin sen vauvan ja katsotaan sitä koiraa joskus myöhemmin. Sekin perustelu kääntyy kyllä välillä Pätkän syyttelyyn. Kun kerran äiti joutuu hoitaa vaan vauvaa, niin meille ei tule koiraa. No kun ei siitä ole kyse. Mutta milläs saat nelivuotiaan ymmärtämään, jos hän koiraa niin kovasti toivoisi.


koirat
Koirat-kirjaa luetaan iltasaduksikin

Esikoinen sai muutama vuosi sitten joululahjaksi Koirat-kirjan (löytyy mm. Adlibriksen valikoimasta), missä esitellään eri koirarotuja. Sieltä jokainen perhenejäsen on tainnut valita suosikkirotunsa, Muru on merkannut jopa kirjan sivun oman suosikkinsa kohdalta. Kun jos äiti joskus heltyisikin sanomaan kyllä, valinta pitää ilmeisesti olla jo tehty.


koirarotu papillon
Suosikkirotu valmiiksi valittu

Meillä ei ollut koiraa, kun olin lapsi, enkä ole juurikaan niihin tottunut. Rehellisesti sanottuna pelkään koiria. Enkä vain vähän, vaan paljon. Jos pitäisi nimetä suurin pelko, se olisi koirat. Joten jo ajatuskin koirasta hermostuttaa. Voisi luulla, että pieni ja suloinen koiranpentu on eri asia ja voihan se ollakin. Mutta pelkään myös pentuja. Veljeni kävi vajaa vuosi sitten koiranpentunsa kanssa meillä ja kun lapset menivät yli-innokkaan koiran perässä, minä seisoin kyyneleet silmäkulmasta valuen nurkassa tärisemässä. Eihän kukaan sitä ymmärtänyt, miten niin pientä muka voisi pelätä? No kun en tiedä, mutta pelkään silti.

Appivanhempien koira on oikeastaan ainoa koira, jota en pelkää. Mutta siinäkin aika auttoi ja suhtaudun nykyään tähän enemmänkin henkilönä kuin koirana. Siinä varmaan onkin ratkaisu koirapelkoon: kun huomaa, että koira on oma persoona ja pääsee rauhassa tutustumaan tähän. Appivanhempien koiraan törmäsin ensimmäisen kerran jo ennen kuin mieheni kanssa edes tunnettiin. Naapurissa asuva koira juoksi isäni pihalle ja sylissäni oleva 1-vuotias pikkuveljeni työnsi tyytyväisenä varpaat vuoden ikäisen naapurinkoiran suuhun. Minä siinä pelosta täristen yritin huudella tien toiselle puolelle, että pelkään koiria ja paljon. Jälkikäteen naurattaa, koska kyseinen koira on varmaan maailman kiltein koira.

Yritin pitkään pitää koirapelkoni piilossa lapsilta, etteivät he alkaisi turhaan pelkäämään koiria. Se ei ole hyvä syy pelätä jotain, jos äiti pelkää. Vasta viime aikoina olen myöntänyt pojille, että pelkään koiria. Samalla ollaan juteltu, mistä se voisi johtua (en todellakaan tiedä, koira ei ole koskaan esim. purrut) ja todenneet, ettei lasten tarvitse niitä pelätä. Vaikkakin vieraan koiran kanssa täytyykin olla vähän varovainen. Pojat ihmettelivät vähän, miksi pelkään koiria, mutteivät muuten olleet millänsäkään.

Vaikka koirapelkoni ei ole vielä tähän ikään mennessä laantunut, voin silti hyvin kuvitella, että meille joku päivä koira tulisi. Viimeistään sitten, kun päästään Lappiin asumaan. Miehelläkin olisi seuraa koirasta, jos lähtee iltaisin valokuvaamaan. Ja olisihan siitä lapsillekin paljon seuraa, kun vanhemmat on töissä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, viime aikoina olen itsekin hieman haaveillut koirasta. 


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Testissä LappiKidsin talvihanskat


LappiKids talvihanskoja
LappiKidsin talvihanskoja
  

Loppusyksystä tutustuin LappiKids-merkkisiin lastenvaatteisiin ja ihastuin heti vaatteiden kuoseihin. Kun kävi vielä niin ihana sattuma, että saimme yritykseltä Murulle ja Pätkälle talvihanskat testiin, olin haltioissani. Mikä voisikaan olla parempi lastenvaatemerkki Lappia rakastavalle perheelle kuin LappiKids.

LappiKids vaatemerkki perustetiin vuonna 2010 Lapin ainutlaatuisen luonnon inspiroimana. Tuotteet suunnitellaan Suomessa ja joka kaudella suomalaiset suunnittelijat pääsevät kertomaan oman näkemyksensä ja tarinansa Lapista. Vaatteiden kuosien lisäksi myös tuotekehittely on tärkeää yritykselle. Tuotteet suunnitellaan lasten ehdoilla, joten laadukkaat ja istuvat tuotteet ovat omiaan lasten leikkeihin säällä kuin säällä.


LappiKidsillä on myymälä Lahdessa Kauppakeskus Karismassa. Lisäksi tuotteita saa ostettua LappiKidsin verkkokaupasta.

Saatiin tosiaan ennen joulua testattavaksi 4-vuotiaalle Murulle Vuohto-nimiset hanskat ja 9kk Pätkälle Vanttu-nimiset talvihanskat. Etenkin Pätkän kohdalla lämpimiä hanskoja on ollut vaikea löytää. Poika istuu ulkona yleensä rattaissa, toisinaan kädet on lämpöpussin sisällä, toisinaan roikkuvat milloin missäkin. Ja välillä istutaan myös pulkassa omalla pihalla. Liiankin usein pienen kädet on ollut viileät, jopa kylmät, kun ollaan tultu sisään. Ja kyllä, kädet on saattaneet palella jopa lämpöpussin sisällä. Uusille, hyvällä lämmöneristyskyvyllä varustelluille hanskoille oli siis kova tarve.

LappiKids Vuohto
Vuohto-hanskat, koko 4


Molempien hanskoissa on hyvät heijastimet, vedenpitävyys jopa 5000 mm ja materiaali on hengittävää ja tuulenpitävää. Vuohto-hanskojen koko 4 on tarkoitettu 4-6-vuotiaalle ja meidän vajaa 5-vuotiaan pojan käteen ne ovat juuri sopivat. Sinisten hanskojen kuosi on ihanan pirteä, vaikka lintu näyttääkin hieman vampyyrilta, ja tuo heti mieleen Lapin. Samoin taisi poika itsekin ajatella hanskat ensimmäistä kertaa nähdessään, sillä ensimmäinen kommentti oli: ”Mä säästään nää Ylläkselle”. Pienen houkuttelun jälkeen poika suostui kuitenkin hanskat laittamaan käteensä, jotta päästiin testaamaan niitä alkuvuoden hyvinkin vaihtelevissa sääoloissa. 





Hanskat on ollut Murulla kädessä sekä kovilla pakkasilla, jopa -25´C, muutamassa pakkasasteessa lumileikeissä että myös vesi-/räntäsateessa kerhomatkalla. Omaan käteen hanskat tuntuvat pehmeiltä ja lämpimiltä. Epäilin, että ovatkohan suojasäällä jopa liian lämpimät, mutta eivät kuitenkaan tainneet olla. Tuotetiedoissa ollut hengittävyys lunasti siis lupauksensa. Märkä räntäsade kasteli hanskat ulkopuolelta, mutta materiaali kuivui jopa ulkona muutamassa minuutissa ja kerhon alkaessa poika meni kuivien hanskojen kanssa sisään. Koskaan ennen en ole törmännyt tuollaiseen ja olin kyllä tyytyväinen. Pakkasella pojan kädet pysyivät lämpiminä, kuulemma liiankin lämpiminä. Alkukankeuden jälkeen nämä hanskat jäivät kuitenkin käyttöön ja vanhat hanskat hylättiin laatikon pohjalle. 


LappiKids Vanttu
Vanttu-hanskat, koko 1


Pätkä sai testattavaksi mustat 1-koon Vanttu-hanskat, jotka kuuluvat viime vuoden mallistoon. Näissäkin hanskoissa oli hyvä heijastin ja itse tykkäsin kovasti näistä yksinkertaisista hanskoista, joissa lukee isolla ihailemani teksti LappiKids. Nämä Vanttu-hanskat eivät ole yhtä paksut kuin Vuohto, mutta ovat pitäneet Pätkän käden kuitenkin lämpimänä. 9kk ikäiselle hanskojen pukeminen on hieman hankalaa, kun poika ei osaa itse laittaa kättään kunnolla hanskan sisään. Varressa on kuitenkin sen verran reilusti tilaa, että oma käteni mahtuu sinne ja olen saanut sillä tavalla aseteltua välillä väärään paikkaan jääneet sormet. Peukalo ei vielä ylety omalle paikalleen. Vetoketjullinen varsi auttaisi pukemisessa ainakin näin pienelle. 


LappiKids hanskat
Hanskat pitivät kädet lämpiminä pulkkailun ajan


Pätkä on testannut hanskoja -10´C pakkasessa pulkassa istuessa ja sekä kovemmilla että lauhemmilla keleillä rattaissa ollessa. Pulkassa poika istui reilu 15 minuuttia ja sen ajan kädet pysyivät ainakin oikein lämpiminä. Kovimmilla -25´C pakkasilla käsi oli sisään tullessa vähän viileä, mutta ei vielä kylmä. Näin pienellä asiaan vaikuttaa tietenkin myös muu vaatetus, mutta samoilla vaatteilla ollaan oltu ulkona pienemmilläkin pakkasilla eri merkkiset hanskat kädessä ja silloin kädet olivat huomattavasti kylmemmät. Tihkusade kasteli hanskoja hieman yhdellä kävelylenkillä, mutta materiaali ei mennyt mitenkään turhan märäksi, joten näissäkin hanskoissa vedenpitävyys on hyvä ainakin pienemmällä sateella.

Tykkäsin itse molempien poikien hanskoista. Tälle talvelle oli ehditty hankkia jo muut asusteet, mutta ensi talveksi aion ainakin Pätkälle hankkia jotain LappiKidsiltä, niin hyvin nämä testissä olleet talvihanskat lämmittivät. 

Yhteistyössä LappiKidsin kanssa.


Liity blogin seuraajaksi.