torstai 20. heinäkuuta 2017

Äidin oma hetki




Istun yksin kalliolla. Kuulen, kuinka tuuli suhisee puiden lehdissä. Kuulen laineiden liplatuksen. Ne lyövät pehmeästi kallioon, kiviin ja rantaan. Liplattavat ja leikkivät, välillä hitaampaa, välillä nopeammin. Kuitenkin pehmeästi, kauniisti. Tänään ei myrskyä, laineillakaan ei ole pakottava tarve heittäytyä kallioita vasten.



Kauempana kuulen, kun lapseni leikkivät vesipyssyillään. Juoksevat ja nauravat, nauttivat kesästä ja auringosta. Pienin kultani nukkuu vielä, tarjoaa äidillekin huilitauon. Itkuhälytin taskussa muistuttaa velvollisuuksistani, pitää kiinni äidin roolissa. Mutta tämän hetken, kun se on vielä hiljaisena, voin olla muutakin. Saan olla minä. Se, jonka tiedän olevan olemassa edelleen. Se, joka jää usein äidin roolin alle piiloon, antaa tilaa tärkeimmille. Se, joka kaipaa välillä hetken omaa aikaa, omaa rauhaa. Hiljaisuutta ja tyhjyyttä. Aikaa ilman lapsia, aikaa ilman velvollisuuksia. Aikaa ilman kotitöitä tai edes ajatuksia.



Nautin auringosta, sen valosta ja lämmöstä. Siitä on liian pitkä aika, kun se viimeksi meitä ilahdutti. Jo päivä ilman auringonpaistetta tuntuu ikuisuudelta, harmaus ja pilvet vievät ilon ja tuovat mukanaan tylsempiä päiviä. Nyt aurinko kuitenkin paistaa, nautin siitä. Auringonsäteet kimaltelevat järven pinnalla. Näyttää kuin keijukaiset tanssisivat ja iloitsisivat vieressäni. Kauempana kuuluu kuikan huuto. Tuttu ja turvallinen ääni. Lämmin kesätuuli tuntuu hyvältä kasvoilla. Olo on hyvä, rento. Stressi hellittää vihdoin. Nautin tästä vielä hetken. Vielä hetken on hiljaista, ennen kuin joku tarvitsee taas äitiä. 


Seuraathan jo Kukkahattuäitiä Facebookissa.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Helppoa energiaa koko perheelle

Yhteistyössä Semperin kanssa





Meidän perheen kesälomaan Äkäslompolossa kuuluu ulkoilua mahdollisimman paljon. Tänä vuonna ollaan kiivetty jo usealle tunturille ja kierretty monta luontopolkua. Ulkoillessa kuluu energiaa ja toisinaan väsymys ja nälkä iskevät hyvinkin yllättäen, niin lapsille kuin itsellenikin. Juuri tästä syystä evästä saa olla matkassa reilustikin mukana. Ilokseni sain Semperiltä meidän Lapinmatkalle tuotteita testattavaksi: Pätkälle useampiakin vauvanruokia ja itselleni ja isommille pojille Smoothieita.

Semperin toimintaa ohjaa perusajatus: Kaikilla on oikeus laadukkaaseen ruokaan eli luonnolliseen, hyvään, lisäaineettomaan ruokaan. Yritys on valmistanut yli 70 vuotta ruokaa lapsille ja aikuisille, joilla on erityisiä tarpeita. Semper onkin Pohjoismaiden johtava lastenruoan ja gluteenittoman ruoan valmistaja. Semperin vauvanruokia ollaan käytetty kaikilla pojilla, mutta smoothiet olivat uusi tuttavuus. Kaikki saamani tuotteet olivat käteviä pussipakkauksia, joten niitä oli helppo ja kevyt ottaa retkillekin mukaan. Muru ei syystä tai toisesta huolinut ollenkaan Smoothieita, mutta Esikoinen oli välipaloista innoissaan. Pätkälle tarkoitettuihin vauvanruokiin veljet eivät edes yrittäneet koskea, itse maistelin niistä jokaista vähän – pitäähän äidin tietää, mitä lapselleen syöttää. 



Pätkä sai maisteltavaksi kolmea erilaista puuroa/velliä: Jogurtti, omena & päärynä-puuron; banaanin, mansikan & vadelman makuisen Kauravellin sekä Omena-kaneli-puuron. Jogurttipuuro maistui hieman erilaiselta: omaan suuhuni melko happamalta, kuten aina jogurttia sisältävät vauvanruoat. Päärynä ei puurossa juurikaan maistunut. Pätkä tykkäsi puurosta kuitenkin kovasti, kuten myös Kauravellistä. Siinä maistui ensisijaisesti banaani ja kaura, mutta mansikka ja vadelma saattoivat hyvinkin maistua pienen suuhun. Oma lempparini näistä puuroista oli Omena-kaneli-puuro, jossa maistui kaneli melko voimakkaasti. Ehkä juuri siitä syystä puuro ei kuitenkaan maistunut Pätkälle yhtä hyvin kuin kaksi muuta.

Kaikki kolme ruokaa olivat kylläkin yhtä paksua eli Kauravelli ei ollut niin löysää kuin minä vellin itse ajattelen olevan – ja hyvä niin, oli huomattavasti helpompi antaa pojalle syötävää. Pitkien ulkoilupäivien päätteeksi oli huojentavaa, kun kaapissa oli tällainen valmispuuro tai -velli valmiina väsyneelle Pätkälle. Vaikka pelkkä pussi ei ihan iltapalaksi riittänytkään pojalle, niin se täytti ainakin sen verran paljon vatsaa, ettei syöttötuolissa istunut nälissään kirkuvaa poikaa vaan iloisesti hymyile vekkuli.


 
Saimme vauvanruoista testattavaksi myös Kasvislasagnea ja Spagetti bolognesea. Pätkä herkutteli näillä ruoilla luontopolkukierroksilla, jotka välillä venyivät melko pitkiksikin. Kasvislasagnea ehdin itsekin maistella ja kyllä se tosiaan maistui kasvislasagnelta, vaikkakin mausteita oli tietenkin käytetty huomattavasti vähemmän kuin mitä itse olisin käyttänyt, jos sellaisen ruoan olisin tehnyt. Ruoassa maistui erityisesti juusto ja olikin pakko kurkata, onko sitä siitä – ja tietenkin, kyllähän lasagnessa juustoa pitää olla. Spagetti katosi niin nopeasti nälkäisen pojan suuhun, että sitä en ehtinyt maistaa. Nopeudesta päätellen ruoka oli todella hyvää.




Aikuisille suunnatusta Snacks-välipalatuotesarjasta saimme testattavaksi kahta erilaista Fruit & Oat Smoothieta: Mustikka-omena & minttu sekä Vadelma-päärynä & aronia. Nämä tuotteet ovat Semperin mukaan täynnä energiaa ja luonnosta saatavia makuja. Ne sopivat myös vegaaneille. Näiden Fruit & Oat Smoothieiden kanssa onkin muistettava, että koska niissä on kauraa mukana, koostumus on hieman erilaista kuin mihin smoothieissa on ehkä normaalisti tottunut.  

Vadelma-päärynä & aronia-smoothie oli ainakin meillä enemmän lasten makuun, itselleni smoothiessa maistui liikaa kaura ja se oli hieman liian paksua – muistutti enemmän Pätkän testaamia puuroja. Tässä smoothiessa maistui lähinnä vadelma, päärynästä sai pienen makuvivahteen. Aronia ei omaan suuhuni maistunut, mutta se toi varmasti lisävitamiineja energiaa tuovaan välipalaan. Itse tykkäsin enemmän raikkaasta Mustikka-omena & minttu-smoothiesta, mikä on ehkä enemmän aikuiseen makuun.



Esikoinen tykkäsi tosiaan kovasti varsinkin Vadelma-päärynä & aronia-smoothiesta, jotka "Olivat tosi hyviä", mutta toinenkin maku maistui hyvin välipalaksi. Pätkäkin maisteli molempia smoothieita, mutta vaikka poika on melko kaikkiruokainen, ilmeisesti mintun maku oli liikaa: maistelu jäi yhteen suulliseen. Tämä maku oli tosiaan raikkaampi ja koostumus kevyempi kuin Vadelma-päärynä & aroniassa. Kaikki smoothiet tuli kuitenkin muutaman retken aikana syötyä ja ne tarjosivat kaipaamaamme lisäenergiaa. Näitä tuotteita tulee suurella todennäköisyydellä ostettua mukaan tulevaisuudessa, niin helppoa lisäenergiaa ne tarjosivat ja kevyet pussipakkaukset olivat suuri lisäplussa toimivissa tuotteissa. 


Seuraa Kukkahattuäitiä Facebookissa.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

10 keinoa, jotka tekevät pitkästä automatkasta siedettävän



Pitkä automatka, navigaattori

Oli kesä tai talvi, monet perheet tekevät pitkiäkin automatkoja päästäkseen paikasta A paikkaan B. Varsinkin lasten kanssa matka voi tuntua pitkältä, pidemmältä ja vielä pidemmältä. Miten siis pysyä järjissään pitkillä automatkoilla, kun takapenkki kysyy kymmenennen kerran: ”Koska ollaan perillä?” Miten tehdä pitkästä automatkasta edes siedettävä?

Meidän perheessä lapset ovat tottuneet istumaan autossa pitkiäkin matkoja. Tietenkin, koska useamman kerran vuodessa ajetaan Ylläkselle. Matkan pituus on 900 km ja kesto x tuntia, riippuen monesta muuttujasta. Puolisen vuorokautta siinä yleensä menee, vähintään. Vaikka pitkät ajomatkat ovatkin tuttuja, ei se tee autossa istumisesta sen mukavampaa. Ei se istuminen itsellekään mitään herkkua ole, mutta minkäs teet, kun Lappiin on päästävä.

Tällä hetkellä suurin ajamista häiritsevä tekijä on kovaan ääneen kiljuva Pätkä. Taapero on huomannut, että koko perheen huomion saa helpolla keinolla: kiljuu vain niin kovaa ja korkealta kuin ikinä pystyy. Ja jos ekalla kerralla joku ei jostain syystä vielä käänny kiljumaan takaisin, tempun voi uusia toisen, kolmannen ja ehkäpä neljännenkin kerran. Istumaan kyllästyvät isommat lapset riehumisineen ovat toinen tekijä, mikä tekee autossa istumisesta ja ajomatkasta vähemmän nautittavaa.

Tässä 10 keinoa, joiden avulla ainakin meidän pitkät automatkat ovat olleet siedettäviä:

1. Jos mahdollista, noin puolessa välissä matkaa kannattaa pysähtyä yöksi hotelliin. Tekee ajomatkoista huomattavasti siedettävämpiä.

Ollaan useammankin kerran pysähdytty Oulun Scandicissa ja suosittelen kyllä hotellia. Harmi vain, että kolmen lapsen kanssa normaalissa huoneessa alkaa olla jo hieman ahtaampaa ja suuremmat huoneet maksavat sitten suuremman huoneen hinnan. 

2. Yöllä ajaminen. Jos mitenkään jaksaa ajaa yöllä, se kannattaa. Yötä vasten lähteminen on pelastanut meillä muutamankin menomatkan.

Lapsille mukaan peitto ja unilelu. Kun iltapalan syöttää kotona ennen lähtöä, ei näillä matkoilla ole tarvinnut pysähtyä ainakaan heti hakemaan ruokaa. Toistaiseksi lapset ovat nukkuneet kiitettävän hyvin yön autossa, vaikkakin näin kesällä se on hieman haastavampaa valoisina öinä.


iPad, kännykkä, pelikonsoli
iPad, kännykkä, pelikonsoli... Mikä tahansa elektroniikka kelpaa viihdykkeeksi.


3. Päälle mukavat kengät ja vaatteet, lapsille helposti riisuttavat/puettavat vaatteet. Isommat riisuvat tarvittaessa itse, pienemmältä täytyy pystyä ottamaan vaatetta nopeastikin pois ja tarpeen tullen myös lisäämään sitä.
  
4. Autoon mukaan: roskapusseja (isoja ja pieniä, isoja saa tarvittaessa käytettyä oksennuspusseina ja pieniin kerääntyy ihan varmasti roskia), talouspaperia, käsidesiä ja kosteuspyyhkeitä. Myös syötävää ja juotavaa sekä ehdottomasti ainakin yksi varatutti, jos pienimmällä tutti on käytössä. 
  
5. Tekemistä on myös oltava: iPad, pelikoneet, kirjoja (jos pystyy lukemaan autossa), äänikirjoja, leluja jne. Musiikki tuntuu pelastavan matkan kuin matkan, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Useamman tunnin jälkeen mikään ei tietenkään enää kelpaa ja lelut löytyy maasta, kun oven erehtyy avaamaan, mutta sitä se valitettavasti on. 
  
6. Maisemien katseleminen auttaa itseäni kestämään autossa istumisen. 

Se tarjoaa myös lapsille ainakin muutamaksi minuutiksi aina välillä tekemistä ja jokainen bongaa varmasti jonkin oman yksityiskohdan, mistä voi hetken jutella yhdessä. Mitä lähemmäs Äkäslompoloa päästään, sitä enemmän ulos kurkitaan. Kuka bongaa tällä kertaa ekana poron?
 
7. Jutteleminen kuluttaa aikaa ja välillä myös onnistuu ilman, että kukaan riehaantuu tai kiukustuu. Kaipa autossa miehen kanssa juttelemistakin voi kutsua kahdenkeskiseksi parisuhdeajaksi.

8. Kuulokkeet, vähintään yhdet. Niillä voi kuunnella hetken omaa musiikkia tai vaikka äänikirjaa. Tai päästä hetkeksi edes pakoon härdelliä autossa.


Tekemistä autoon, Aku Ankka-lehti, äänikirja
Aika kuluu myös lehtien, kirjojen ja äänikirjojen parissa.

9. Matkalla täytyy olla mahdollisuus pysähtyä niin usein kuin tarvitsee. Välillä olisi kiva pysähdellä enemmänkin katselemaan maisemia ja kivoja pysähdyspaikkoja. Toistaiseksi kyydissä on aina ollut sen verran pieni matkustaja, jonka nukkumisen ja jaksamisen mukaan on ajettu. Jos lapset jaksavat istua, eikä kenelläkään ole pissahätä, ajetaan mahdollisimman pitkään yhteen putkeen.
  
10. Pitkällä automatkalla on itsellä oltava tarpeeksi tahtoa selvitä matkasta selväjärkisenä. Hermoja, voimia ja jaksamistahan nuo matkat kysyvät, aivan järjettömän paljon. Mutta kun tarpeeksi tahtoo jonnekin päästä, sinne kyllä pääsee.


 
Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.


torstai 29. kesäkuuta 2017

Pitääkö onnistunut loma suunnitella etukäteen? (+ arvonnan voittaja)


Pitääkö loma suunnitella yksityiskohtaisesti etukäteen, jotta se olisi onnistunut? Vai aiheuttavatko lomasuunnitelmat vain stressiä? Tiedättekö jo, mitä teette kesälomalla vai teettekö lomalla sitä, mikä tuntuu kivalta? Sellaista, mihin into ja energia sillä hetkellä riittävät? Pitääkö kaikki olla etukäteen suunniteltua vai onko spontaanius mukavampaa?


Lomamatka Ylläkselle. Leffailta lasten kanssa. Jossain vaiheessa mökille. Ja mahdollisesti asuntomessuille käymään. Siinä meidän lomasuunnitelmat miehen kolmen viikon kesälomalle. Sen tarkempaan suunnitteluun ei voimat riitä. Eikä edes tahto. Inhoan aikatauluja, ne aiheuttavat vain lisästressiä. Mennään kun mennään, tehdään jos huvittaa. Tietenkin Ylläksen loma on varattu etukäteen, vaikka varmasti vielä löytyy vapaita mökkejä, jos kurkkaisi Ylläksen Matkailun-nettisivuilta. Matkan odottaminen ei aiheuta stressiä, sen avullahan viime viikot on puskettu eteenpäin. ”Kohta päästään Äkäslompoloon. JEE!”  
  
Stressaavalle ihmiselle jo lomamatkalle lähteminenkin voi olla uusi stressinaiheuttaja. Mitä kaikkea tarvitaankaan mukaan? Onko lapsilla varmasti tarpeeksi vaatteita? Missä välissä ehtii pestä kaiken tarvittavan mukaan? Missähän ne hyttysmyrkyt taas olivatkaan? Onko lakanoita tarpeeksi? Ja mitä autoon matkalle mukaan? Suosittelen hengittämään syvään, pysähtymään hetkeksi ja kirjoittamaan listan kaikista tarvittavista tavaroista. Silloin näkee heti, mitä tarvitsee ehkä vielä pestä tai hankkia, eikä aikaa mene turhaan sähläämiseen. Listasta on helppo karsia turhat pois, jos sellaisia tuntuu listalle tulevan. Listan avulla mukaan tulee kuitenkin varmasti kaikki tarvittava. Aina kun ei viitsisi ostaa perillä puuttuvia, kotiin unohtuneita tarvikkeita.  

Ylläksellä olisi tekemistä ja nähtävää vaikka kuinka paljon ja joka vuosi lomaviikko loppuu kesken. Turhaa stressiä ei haluaisi ottaa tekemisen suhteen. Lapset eivät jaksa tietenkään montaa kohdetta päivässä ja jos jollekin tunturille mielii, siihen on varattava koko päivä ja rutkasti evästä. Toivetekemislistalla on tällä hetkellä ainakin Velhopolku ja Aurinkotupa, jollekin tunturille kiipeäminen ja tietenkin Jounin Kaupan leluosasto. Tarkkoja suunnitelmia ei tässäkään asiassa vielä kotona tehdä. Mennään ja tehdään sitten Ylläksellä, sään ja jaksamisen mukaan.  


Entä sen jälkeen, kun tullaan takaisin Lapista? Ollaanko loppuloma mökillä? En tiedä. Ja se tietämättömyys tuntuu tällä kertaa hyvin vapauttavalta. On mahtavaa, ettei vielä ole tarvinnut päättää, mitä tehdään reilun viikon kuluttua. On ihanaa, ettei kalenterissa ole mitään pakollisia menoja lomalle, sillä ne jos mitkä aiheuttavat stressin. Toki jokainen viettää lomaa omalla tavallaan. Toisilla lomaan kuuluu kyläilyt, vieraiden vastaanottaminen ja aikataulut. Tärkeintä on, että lomalla olisi kivaa ja sen jälkeen olisi ehkä edes hetken energisempi olo. Toivottavasti onnistuisi jokaisen kohdalla.


Oletko suunnitellut lomasi jo etukäteen vai teetkö mitä huvittaa?


Adlibriksen kanssa yhteistyössä järjestetyssä arvonnassa Onnen huokauksia-kirja meni Tanjalle. Kiitos kaikille osallistumisesta! 


Seuraa blogia Bloggerissa ja Facebookissa.