keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Ulkoilu sateessa on varustelukysymys


Maanantaina satoi, kuten oli ennustettukin, mutta se ei meitä haitannut. Lähdettiin lasten kanssa aamupalan jälkeen käymään kaupassa ja postissa, missä oli odottamassa vauvalle vaatteita, jotka halusin saada pikaisesti haettua. 62cm vaatteet alkavat olla liian pieniä, joten uusille vaatteille oli jo tarvettakin. Meidän kunnasta ei saa vauvanvaatteita kuin yhdestä kaupasta, missä hinnat ovat sen verran korkeat, ettei sieltä juurikaan tule niitä haettua. Ihmeekseni Citymarketissa ei ole kuin muutamia vauvanvaatteita valikoimassa ja niistäkin tuntuu suurin osa olevan tytöille tai sitten ei ole oikeaa kokoa. Ostan siis vauvanvaatteet usein nettikaupoista, H&M:llä on ollut ainakin meidän pojalle istuvia housuja.

Vanhemmat pojat eivät olleet samaa mieltä postiin lähtemisestä: kävelymatkaa on reilu 2km yhteen suuntaan (ainoa auto on arkisin miehellä käytössä)  ja ulkona satoi. Pakko myöntää, että itselläkin ensimmäinen ajatus sadepäivänä on: Voi ei, joudutaan olla taas lasten kanssa sisällä. Pojat ratkaisivat kuitenkin ongelman nopeasti itse, sillä pyysivät lupaa saada ostaa lelun omilla rahoillaan. Sillä ehdolla lähtisivät, muuten eivät. Annoin periksi, omia rahojaanhan käyttävät. Se siitä esikoisen säästämisestä, vielä viime viikolla sanoi säästävänsä rahaa uuteen pleikkapeliin. Niin käy aina. Seitsemänvuotias jaksaa säästää ehkä muutaman viikon viikkorahat ja sen jälkeen ostaa ensimmäisen lelun tai legon, mikä näyttää kivalta. Toisaalta, eihän rahankäyttöä voi oppia kuin kokeilemalla. Poika on usein huomannutkin, että kun osti jonkin pienemmän ja halvemman lelun, rahaa ei ole enää jäljellä.

Aina pitäisi muistaa, että sää on varustekysymys. Sateenkestävillä vaatteilla ulkoilu ei ole ongelma: Tilasin jo keväällä nelivuotiaalle uudet ulkovaatteet ja nyt saatiin nekin käyttöön (tai nyt oli eka kerta, kun poika huoli uudet vaatteet päälleen). Stadiumista tilatut Everestin takki ja housut pitivät hyvin sadetta, vaikkeivät kuravaatteita olekaan. Esikoinen ei kuravaatteita todellakaan enää päällensä laita, kastuu vaikka mieluummin. Nelivuotias suostui vielä keväällä käyttämään kuravaatteita, mutta nyt isoveljen ollessa lomalla kuravaatteita ei huolita. Esikoisellakin on kyllä sadetta kestävät ulkovaatteet ja molemmille löytyi sateenvarjo. Onneksi maanantaina ei juurikaan tuullut, muuten käveleminen olisi ollut hankalampaa.

Vauvalla on Britaxin B-motion 4-vaunut ja kääntyvien eturenkaiden ansiosta sateessa on helpompi kävellä: pystyn pitämään sateenvarjoa ja työntämään tukevasti vaunuja. Yleensä matkalla tulee tietenkin jotain muutakin, mihin tarvitsisin käsiä: jotain pitää kantaa; pitää ottaa nelivuotiasta kädestä kiinni; puhelin soi ym. Mutta onneksi olen harjoitellut jo lähes 8 vuotta: kahdella kädellä pystyy tarvittaessa ihmeisiin. 

Britax B-motion 4-vaunut vaunukopalla ja sadesuojalla


Vauva nukkuu ekat päiväunet klo 9 jälkeen, joten siihen aikaan on helpoin lähteä ulos. Lähteminen menee aina samalla kaavalla: vanhemmat pojat huitaisevat päälleen tarvittavat (tai ainakin osan) vaatteet ja juoksevat keinuun odottamaan. Itse yritän pakata tarvittavan mukaan samalla kun vauva kirkuu vaunuissa. Hyvänä päivänä vanhemmat pojat jaksavat odottaa, huonompina ovelta kuuluu vähän väliä koputus ja jompikumpi tulee kantelemaan toisesta, hakemaan puuttuvaa tavaraa tms.  Suurin osa tarvittavista tavaroista on hoitolaukussa jo valmiina, mutta aina on jotain, mitä vielä puuttuu. Huuto alkaa ihan viimeistään siinä vaiheessa, kun puen itselleni ulkovaatteita. Ja tämä toistuu joka kerta, kun lähdetään ulos. Vaunuissa viihdytään vain nukkuessa.

Onneksi vauva sentään nukahtaa vaunuihin ja saattaa nukkua melkein koko kauppareissun. Nelivuotiaan ollessa vauva vaunukävelyt olivat tuskaa: poika ei vaunuissa juurikaan nukkunut vaan huusi vähintään aina kotimatkan. Yritä siinä pysyä rauhallisena, kun vauva itkee. Vauvan itku on melkein lamauttava ääni. Ei pysty toimimaan normaalisti, eikä itkua saa aina yrityksestä huolimatta loppumaan. Ja jos vauva itkee kaupassa, joku mummeli tulee aina huonoimmalla hetkellä ihmettelemään ja päivittelemään. Välillä on hankala vastata kohteliaasti. Niin, voi olla nälkä. Niin, tai kylmä/kuuma/väsymys...

Lasten kanssa on välillä hankala käydä kävellen esim. kaupassa. Itse haluaisin kävellä reippaasti, mutta varsinkin nelivuotiaan kävely on välillä hyvin hidasta tai matkalla löytyy kaikenlaista mielenkiintoista katsottavaa. Ja tällä kertaa vauhtia hidasti paljon myös sateenvarjo, jota piti vetää perässä ja johon tuuli tietenkin tarttui. Yritän olla hoputtamatta koko ajan, mutta samalla päässä takoo ajatus, että pitää liikkua, ettei vauva herää. Yritän ratkaista tämän sillä, että pysähdyn edes välillä katselemaan pojan löytämiä mielenkiintoisia asioita ja heijaan samalla vaunuja paikallaan. Toisinaan seitsemän- ja nelivuotiaat juoksevat niin kaukana perässä, että saan kiihdyttää suurestikin omaa vauhtiani.

Matkalla löytyi kaikenlaista ihmeteltävää





Tälläkin matkalla löytyi kaikenlaista katseltavaa, erityisesti tien ylittäviä etanoita. Vaunujen kanssa liikkuessa tuntui kunnon esteradalta väistellä kaikkia etanoita, sillä niitä meidän perhe ei littaa. Ei kyllä kastematojakaan, jos mitenkään pystyy kiertämään. Iloa aiheutti myös havainto siitä, että useassa kasvissa roikkui etanoita. Miksi ne olivat sinne kiivenneet? Oliko siellä kuivempaa? Vai paremmin ruokaa? Yritin etsiä netistä tietoa, mutta tieto rajoittui lähinnä etanoiden hävittämiseen.
 
Sateesta huolimatta matka sujui hyvin, lukuunottamatta nelivuotiaan jalkaan tullutta rakkoa, joka johtui liian suurista sukista ja liian pienistä kumisaappaista. Onneksi kaapissa on uudet kumpparitkin. Pojat saivat uudet legot ja minä vauvalle uusia kivoja vaatteita. Vauva nukkui muuten hyvin, vaikka kaupassa olikin koko ajan sylissäni, tyytyväisenä kuitenkin. Esikoinen pystyi vetämään ostoskoria perässään, joten kaikki tarvittava saatiin ostettua.



Kotimatkalla ostettiin vielä mansikoita sadepäivän piristykseksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentit ilahduttavat ja vastaan niihin aina mahdollisimman pian.